Japanilainen ohjaaja Naoko Ogigamin kuvaa elokuvissaan vierautta ja syrjintää sydämellisellä ja lämpimällä tavalla. Hänen elokuvissaan pääosassa ovat ihmisten väliset suhteet ja heidän tapansa reagoida uusissa olosuhteissa.
Naoko Ogigami on vuonna 1972 syntynyt japanilainen elokuvaohjaaja. Tänä vuonna valmistui hänen seitsemäs pitkä elokuvansa CLOSE-KNIT . Elokuva kertoo yksitoistavuotiaasta tytöstä Tomosta (Rinka Kakihara) ja hänen suhteestaan enonsa transsukupuoliseen avopuolisoon, Rinkoon (Toma Ikuta).
Close-Knit on merkittävä elokuva siinä mielessä, että se esittää transsukupuolisen henkilö aitona, tuntevana ihmisenä. Kun Ogigami opiskeli Amerikassa elokuva-alaa, hänellä oli monia sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ystäviä. Japaniin palatessaan heitä ei tuntunut olevan missään.
”Huomasin, että Japani on yhä hyvin konservatiivinen maa ja monet eivät uskalla tulla kaapista”, hän kertoo näytöksen jälkeen järjestetyssä Q&A-tilaisuudessa.
Vaikka Japanissa esiintyy paljon sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajia tv-sarjoissa, hahmot ovat yleensä koomisia. Suhtautuminen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin oikeassa elämässä on hyvin torjuvaa ja monet piilottelevat seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoltaan.
Idea Close-Knit-elokuvaan tuli, kun Ogigami luki sanomalehdestä artikkelin transnaisesta. Kun nainen oli nuori, hän oli sanonut äidilleen, että haluaisi itselleen rinnat. Torjumisen sijasta hänen äitinsä teki hänelle tekorinnat.
”Se oli mielestäni niin hyvä tarina, että etsin käsiini naisen äidin ja haastattelin häntä. Äiti oli hyvin positiivinen ja hyväksyvä lapsensa suhteen.”
Japanilaisten konservatiivisuus ja huono suhtautuminen sukupuolivähemmistöihin näkyy elokuvan vastaanotossa. Suurissa kaupungeissa kuten Osakassa elokuvasta pidettiin ja kriitikot kehuivat elokuvaa. Mutta erityisesti maaseudulla monet ovat jättäneet elokuvan katsomatta, mistä Ogigami on pettynyt.
Henkisesti parantava elokuva hankalista tilanteista
Suomessa Naoko Ogigami tunnetuksi erityisesti elokuvansa Ruokala Lokki (2006) myötä. Elokuva sijoittuu Helsingin Punavuoreen, minne japanilainen nainen, Sachie, perustaa Ruokala Lokki -nimisen kahvilan. Aluksi kahvilassa ei juuri käy asiakkaita, mutta Sachie onnistuu keräämään ihmisiä ympärilleen, ja lopulta suomalaisetkin lämpenevät uudenlaisille mauille. Ruokala Lokki oli Ogigamin kolmas pitkä elokuva ja sai suuren suosion kansainvälisesti.
Ogigamin elokuvat ovat kaikki niin kutsuttuja hyvän mielen elokuvia. Japaniksi niihin viitataan termillä ”iyashi-kei eiga” eli henkisesti parantava elokuva. Kaikissa Ogigamin elokuvissa on jollain tavalla esillä kulttuurien yhteentörmäys: ulkopuolinen tulee uuteen paikkaan ja joutuu kohtaamaan jotain uutta – uusia henkilöitä, tai uusia tapoja toimia. Elokuvat keskittyvät siihen, kuinka henkilöt reagoivat uusiin tilanteisiin.
Ennen Close-Knitin tekemistä, Ogigamilla oli usean vuoden tauko elokuvien tekemisestä: hänen edellinen elokuvansa julkaistiin vuonna 2012. Osaksi syy oli hänen kaksostyttöjensä syntymä viisi vuotta sitten. Hän kertoo kuitenkin työstäneensä monia ideoita sillä välillä, mutta hänellä oli vaikeuksia saada niitä toimimaan.
Nyt hän on kuitenkin päässyt taas vauhtiin. Hänen seuraavan elokuvansa käsikirjoitus on jo valmis ja hän toivoo pääsevänsä tekemään elokuvaa tulevana vuonna. Elokuva tulee käsittelemään ihmisen jäännöksiä eli tuhkaa ja luita. Japanissa ihmisen tuhkaus on hyvin seremoniallinen tilaisuus. Jäännöksiä ei tuhkata niin läpikotaisin kuin länsimaissa, vaan luut jäävät osittain kokonaisiksi. Tuhkauksen jälkeen perheenjäsenet noukkivat kuolleen omaisensa luut puikoilla ja siirtävät ne uurnaan.
Teksti ja kuva: Malviina Hallamaa
