Käsikirjoittajat jäävät yleensä vähälle huomiolle, vaikka elokuva usein saa alkunsa juuri heidän päässään kauan ennen elokuvan valmistumista.
Elokuvantekijä Hannaleena Hauru sekä käsikirjoitti että ohjasi ensimmäisen pitkän elokuvansa LAURI MÄNTYVAARAN TUUHEET RIPSET. Hänen mukaansa jaetusta roolista oli hyötyä varsinkin elokuvan leikkausvaiheessa, jolloin elokuvaan tehtiin merkittäviä kohtausten ja vuorosanojen poistoja.
”Jos en olisi ollut tekstin kirjoittaja, olisi käsikirjoittajan ehdottomasti pitänyt olla mukana”, Hauru sanoo.
Haurua kiinnostaisikin tietää, kuinka paljon suomalaisten elokuvien käsikirjoittajia yleensä päästetään osallistumaan elokuvien leikkaamiseen.
Käsikirjoittajan ja ohjaajan yhdistetystä roolista oli hyötyä myös tuotannollisesta näkökulmasta. Kun kuvauspäiviä vielä suunniteltiin, saattoi Hauru suhteuttaa käytettävissä olevien kuvauspäivien määrän ja budjetin siihen, mitä käsikirjoitus olisi vaatinut.
”Ne ovat ratkaisevia kohtia, jotka vaikuttavat elokuvan onnistumiseen”, Hauru kertoo.
Siksi Haurun mielestä onkin outoa, että käsikirjoittajat jäävät elokuva-alalla tuottajien ja ennen kaikkea ohjaajien varjoon – myös Suomessa.
”Elokuva yhdistetään yhteen henkilöön, joka on ohjaaja. Se on tosi kummallista, koska ei esimerkiksi teatterissa tehdä näin”, Hauru sanoo.
Hän toivoo, että käsikirjoittajat olisivat enemmän esillä ja pääsisivät puhumaan niistä elokuvista, joita he ovat olleet mukana luomassa.
”Käsikirjoittaja on elokuvan ensimmäinen ajattelija”, Hauru toteaa.
Genrerajoja hämärtämässä
Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset -elokuvan genre on ollut kriitikoiden ja yleisön mielestä vaikeasti määriteltävissä. Hauru on kirjoittamassa jo seuraavaa pitkää elokuvaansa ja hän toivoo, että se tavoittaisi yleisöä, vaikka se olisikin yhtä outo kuin esikoispitkä.
Vaikka Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset esitetään R&A:n Pulpettikinossa, ei Hauru koe elokuvan kohdeyleisöksi ainoastaan nuorempaa yleisöä.
”Henkilökohtaisimmin elokuvan ovat ottaneet noin parikymppiset”, Hauru kertoo.
Ajatuksen tasolla Hauru hieman oudoksuu ilmaisua ”nuorten elokuva”.
”Eihän koskaan puhuta erikseen mistään keski-ikäis-elokuvastakaan”, Hauru toteaa.
Suomalaisen elokuvan nuoruus näkyy Haurun mielestä siinä ajattelussa, miten kotimaisen elokuvan pitäisi noudattaa yhtä tietynlaista tyyliä, ja miten rajoittunutta genre-ajattelu siinä edelleen on.
”Hollywoodissa ei ole elokuvan kultakauden jälkeen tehty puhtaita genre-elokuvia”, Hauru toteaa.
Kaikki elokuvat, mitä nykyään tehdään ovat vähintään kahden genren yhdistelmiä, hän jatkaa. Puhtaita genre-elokuvia on enää vain minimaalisesti.
Toisaalta Hauru haluaisi tehdä vielä joskus selkeän ja helposti markkinoitavan genre-elokuvan, vaikka pitääkin sitä epätodennäköisenä.
”Minä alan pikkuhiljaa ymmärtää, että ehkä en ole se tyyppi, jos pysyn itselleni uskollisena.”
Teksti ja kuva: Kai Jääskeläinen
