Kahvi, tupakka ja maalaaminen ovat avain onnellisuuteen, ainakin elokuvaohjaaja David Lynchin mukaan. Rakastetusta outolinnusta kertova dokumentti tiristää miehestä muistoja, mutta ei sorru selittelyyn.
Twin Peaksin, Mulholland Driven ja Blue Velvetin 71-vuotias isä David Lynch tunnetaan parhaiten omintakeisista elokuvistaan, mutta mies on ollut intohimoinen taidemaalari jo ennen uraansa elokuvien parissa.
Tanskalaisohjaaja Jon Nguyenin dokumentti DAVID LYNCH: THE ART LIFE paljastaa uusia puolia surrealistisesta nerosta. Kyseessä ei ole perinteisin elokuvaohjaajan muotokuva, sillä Nguyen päätti olla suoraan käsittelemättä dokumentissa Lynchin kiinnostavaa elokuvauraa.
“Lynch on vastahakoinen puhumaan töistään tai niiden tulkinnoista, hän antaa katsojan muodostaa mielipiteensä. Päätimme jo aikaisin olla keskittymättä dokumentissa hänen elokuviinsa. Annoimme Lynchin äänen ja taiteen muodostaa elokuvan pohjan”, Nguyen kertoo.
Dokumentti etenee täysin David Lynchin monologin varassa. Nguyen vietti lukemattomia päiviä Lynchin kotona kahden ja puolen ajan. Nguyen asetti puheenaiheen ja Lynch muisteli nauhalle perhettään, elämänsä varhaisia ajanjaksoja sekä päähän pälkähteleviä satunnaisia tarinoita.
Keskusteluista muodostui runko vähäeleiselle, mutta intiimille dokumentille. Muistelot on rajattu Lynchin lapsuudesta aina siihen asti, kun nuorehko taiteilija tarttui ohjaamaan ensimmäistä elokuvaansa, synkeän absurdia Eraserheadia (1977).
“David sanoo, että menneisyys värittää kaiken mitä teet. Siitä tuli elokuvan teesi. Hänen elämässään ja henkilökohtaisissa kokemuksissaan voi nähdä pilkahduksia hänen elokuvistaan. Opimme matkan varrella, millainen hän on. Elokuvassa nähdään Lynch rennoimmillaan ja puolustus alhaalla”, Nguyen lupaa.
Kahdentoista vuoden työ
Lynchin äänen ohjastama dokumentti on kuvitettu hänen maalaamallaan taiteella, sekä valokuvilla ja kaitafilmipätkillä miehen lapsuudesta ja nuoruudesta.
“Mietimme missä kohdissa Lynchin työt resonoisivat parhaiten hänen kertomansa tarinan kanssa. Valinnat olivat täysin meidän käsissämme, David ei kieltänyt sijoittamasta töitään tiettyihin kohtiin kertomusta”, Nguyen kertoo.
Dokumentin tekeminen kesti kokonaisuudessaan neljä vuotta. Lynchin luottamuksen saavuttaminen vei kuitenkin reilun vuosikymmenen. Nguyen on ollut tuottamassa aiemmin dokumenttia Lynch (2007), joka keskittyy Lynchin kipuilevaan työsarkaan ristiriitaisen vastaanoton saaneen Inland Empire -elokuvansa kulisseissa.
“Nämä kaksi dokumenttia ovat kuin päivä ja yö. Silloin seurasimme cinéma vérité -tyylisesti taiteilijaa työssään. The Art Life muodostui täysin Lynchin tarinan sanelemana. Vuosia kehittämämme luottamuksen ansiosta meillä oli erityinen pääsy hänen luokseen, joten halusimme elokuvan näyttävän häneltä kopioimatta kuitenkaan Davidin omaa tyyliä.”
Pelkkää pysähtynyttä arkistokuvaa dokumentti ei ole. Näemme tuoretta kuvaa Lynchistä puuhastelemassa taiteensa parissa kotonaan. Monologissa mies saattaa papattaa kuin papupata, mutta taiteilijan työmetodeista on turha odottaa selostusta: maalatessa Lynch pukahtaa tuskin sanaakaan.
Ohjaaja Jon Nguyen. Kuva: Tommi Kolehmainen
Paletti tyhjennetty
David Lynch: The Art Life on Nguyenin mukaan ensisijaisesti faneille suunnattu. Itsekin fanipojaksi tunnustautuva ohjaaja kertoo dokumenttia tehdessään saaneensa aivan uudenlaisen käsityksen kuvaamastaan henkilöstä ja hänen taiteestaan.
“Lynchin fanit saavat tästä eniten irti, sillä he tuntevat jo hänen tuotantoaan ja persoonaansa. Hän näyttäytyy elokuvassa paljon avoimempana kuin julkisuudessa on totuttu näkemään”, Nguyen kertoo.
Aiheena David Lynch on kuitenkin tältä erää loppuun käsitelty. Dokumentin tekemisen kirona on joskus se, että aihe ohjaa teosta enemmän kuin sen tekijä.
“Olen antanut kaikkeni Lynchistä. Haluan jatkossa tehdä projekteja, joissa on enemmän omaa kontrollia. Käsikirjoitin esimerkiksi fiktioelokuvan, jonka haluaisin tuotantoon.”
Teksti: Tommi Kolehmainen
