Leikkaamalla voi sekä pelastaa että pilata elokuvan tarinan.

Elokuvan leikkaaminen on ensimmäinen lopullinen työvaihe elokuvan tekemisessä. Leikkaaja rakentaa tarinan jatkuvaksi ja yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jossa katsoja pysyy mukana. TOM OF FINLANDIN leikkaaja Harri Ylönen vertaa työtään orkesterin soimiseen.

”Sinulla on periaatteessa soittimet, mutta sinun pitäisi vielä pystyä ohjaamaan niitä niin, että ne soivat yhdessä oikealla tavalla.”

Leikkauksen merkitystä elokuvalle on vaikea määritellä. Ylönen muistelee ranskalaisen elokuvaohjaajan Jean-Pierre Melvillen (1917-1973) kirjoittaneen kirjassaan Elokuva Melvillen mukaan (1971), että leikkauksen merkitys elokuvalle on viisikymmentä prosenttia kokonaisuudesta. Melville määritteli myös, että kuvauksen, näyttelijäntyön, ohjauksen ja käsikirjoituksen kaikkien merkitys on viisikymmentä prosenttia. Jos yksi mainituista vaiheista epäonnistuu, elokuva voi olla vain puolikas elokuva. Jos kaksi osa-aluetta epäonnistuu, elokuva tuskin on enää elokuva ollenkaan.

Leikkaaja Harri Ylönen. Kuva: Milla Olkkonen

Kuin kultaa huuhtoisi

Kehnonkin tarinan voi pelastaa hyvällä leikkauksella. Leikkaaja näkee asian siltä kannalta, että tarina ei koskaan ole ollutkaan epäonnistunut. Elokuvaleikkauksen professorin Anne Lakasen mukaan kysymys on vain siitä, onko leikkaajalla herkkyyttä nähdä, missä orastava tarina on. Lakanen opettaa elokuvaleikkausta Aalto-yliopiston Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksella.

”Se on vähän kuin kullanhuuhdonnassa vaskoolin käyttöä. Kun löydät sieltä muutaman arvokkaan hippusen, niiden ympärille voit ruveta miettimään, mitäköhän tästä lähtisi syntymään”, Lakanen valaisee.

Kun Lakanen opiskeli nuorena Yhdysvalloissa, ohjaaja Arthur Penn kertoi hänelle tarinan siitä, mitä leikkaaja voi elokuvalle tehdä. Penn kuvasi Dustin Hoffmanin tähdittämää Little Big Mania (1970) ja tuli siihen tulokseen, että elokuvasta on tulossa kaikkien aikojen huonoin teos. Penn kutsui leikkaajansa Dede Allenin apuun. Allen katseli materiaalia ja totesi, että Little Big Manista tulee vielä hieno elokuva. Hän ehdotti tarinan järjestämistä uudestaan niin, että elokuvan alussa vanha mies alkaa muistella elämäänsä. Täten kaikki kohtaukset saisi käytettyä hyödyksi, eikä niiden järjestystä tarvitsisi miettiä niin tarkasti.

”Niinhän he tekivät ja Little Big Manista jalostui täyttä timanttia”, sanoo Lakanen.

Mielenkiintoisen tarinan voi myös tuhota leikkaamalla. Tavallisin ongelma on, että leikkaaja leikkaa liikaa. Materiaali käy leikkaajalle niin tutuksi, että hän tietää jo vilauksesta, mitä kuvassa tapahtuu. Tämän seurauksena hän lyhentää sitä helposti yhä enemmän.

”Kun olet ylileikannut sen, ei katsoja kiitä ollenkaan, kun kuvat vain vilahtelevat. Leikkauksen tekijöille tarina on tuttu, mutta katsoja on täysin kuutamolla, koska se on ylityöstetty.”

Elokuvaleikkauksen professori Anne Lakanen. Kuva: Tahvo Hirvonen

Yksinäistä yhteistyötä

Leikkaajan työ on itsenäinen luottamustehtävä. Vaikka leikkaaja tekee usein yhteistyötä esimerkiksi äänisuunnittelijan ja erityisesti ohjaajan kanssa, on itse leikkaus sen tekijän oma näkemys tarinasta. Mitä enemmän ohjaaja luottaa leikkaajaan, sitä vapaammin hän saa työtään tehdä.

”Minulle annetaan vastuu elokuvan toimivuudesta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että poistan kohtauksia, poistan repliikkejä, poistan henkilöitä ja muokkaan asioita ihan toisenlaisiksi kuin käsikirjoituksessa”, Ylönen sanoo.

Työ ole kovin teknistä, vaikka leikkaajan tuleekin hallita editointiohjelma. Ensisijaisesti leikkaajan täytyy osata tulkita ja ymmärtää ääntä, kuvaa ja näyttelijäilmaisua niin, että voi käyttää näitä työkaluja elokuvan eduksi.

”Minulle tärkeintä on se, miltä katsojasta tuntuu. Rakennan tietyllä tavalla kehittyvää tunnekaarta elokuvalle. Saavuttaakseen sen pitää osata käyttää kaikkia mahdollisia työkaluja leikkaamisen lisäksi”, kertoo Ylönen.

Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksen leikkausopinnoissa painotetaan jo alusta asti opiskelijoiden omaa ajattelua. Opetuksessa on tärkeää tukea opiskelijoiden omia persoonallisia ominaisuuksia, kasvattaa heidän itsevarmuuttaan sekä auttaa heitä löytämään oma tapansa tehdä töitä.

”Jokaisen leikkauskohdan takana on leikkaajan koko elämä ja hänen elämänkokemuksensa”, Lakanen tiivistää.

Teksti: Milla Olkkonen