27-vuotias Maureen Cartwright (Kristen Stewart) on muuttanut Pariisiin kaksoisveljensä Lewisin äkillisen kuoleman jälkeen. Sydänkohtaukseen kuollut Lewis uskoi olevansa meedio, ja Maureen yrittää selvittää, onko hänelläkin yliluonnollisia kykyjä. Kummitusjahdin lisäksi Maureen työskentelee supermalli Kyran (Nora von Waldstätten) henkilökohtaisena shoppailijana maksaakseen vuokransa Pariisissa.

Oliver Assayasin ohjaama PERSONAL SHOPPER vaikuttaa aluksi spiritismin maailmoihin kurottavalta epäonnistuneelta kauhuelokuvalta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kun Maureen alkaa saada arvoituksellisia tekstiviestejä tuntemattomasta numerosta, elokuva muuttuu psykologiseksi trilleriksi. Tässä vaiheessa Assayas saa katsojan otteeseensa.

Kristen Stewart on roolissaan loistava. Hän on tosin itselleen hyvin ominaisessa roolissa, mikä ei ole yllättävää, sillä Assayas kirjoitti roolin Stewartille. Maureen on hieman angstinen ja hämmentynyt nuori aikuinen, joka etsii itseään ja pelkää omia ajatuksiaan. Roolihahmo on hyvin samankaltainen kuin Assayasin aikaisemmassa ohjauksessa Clouds of Sils Maria (2014), jossa Stewart näytteli keski-ikäistyneen filmitähden (Juliette Binoche) assistenttia.

Personal Shopperin keskeisiä teemoja ovat rakkaan ihmisen äkillisen kuoleman aiheuttama eloonjääneen syyllisyys ja vastausten löytämisen epätoivo. Myös itsetuhoinen vaaralla leikittely nousee merkittäväksi teemaksi. Kaksosuus on olennaista – se, että identiteetti oli aiemmin jaettu ja nyt kaksoisveljensä kuoltua Maureen ei enää tiedä, mihin hänen rajansa piirtyvät ja kuka hän itse pohjimmiltaan on.

Nora von Waldstätten on Kyran roolissa hieman epäuskottava ihan vain siksi, että Stewart on roimasti häntä karismaattisempi jopa lököttävissä farkuissaan ja ylisuurissa villapaidoissaan. Puhumattakaan niistä kohtauksista, joissa hän pukeutuu salaa työnantajansa catwalk-muotiluomuksiin.

Parasta Personal Shopperissa on se, että alussa maalatut odotukset eivät toteudukaan, vaan elokuvan juoni onnistuu yllättämään. Elokuvassa on paljon enemmän kerroksia, kuin miltä alun haukottelun jälkeen vaikutti. Lopulta pidin elokuvan outoudesta, sen tummista sävyistä ja odottamattomista juonellisista ratkaisuista. Assayas ei pettänyt tälläkään kertaa.

Teksti: Susanna Karhapää