Neljä ihmistä, neljästä eri maasta, neljästä eri kulttuurista. Valkoinen pakettiauto ja kokoelma kirjoja. Sanan ja lauseen muskettiveljet, lady D’Artagnan ja yhteinen tavoite pelastaa maailman laatukirjat.

Elokuvassa MAAILMAN VIIMEINEN KIRJAKAUPPA neljää laatukirjallisuuden ystävää ajaa pelko kirjallisuuden tulevaisuudesta ja laadukkaan kirjallisuuden jyräävästä viihdeteollisuudesta. He aikovat perustaa turvapaikan kirjallisuuden ystäville: maailman viimeisen kirjakaupan. Kirjakauppa rakennetaan keskelle autiomaata, paikkaan, josta vain todelliset lukijat voivat sen löytää.

Maailman viimeinen kirjakauppa on hämmentävä kokemus. Elokuva on suomalaisen elokuvaohjaajan ja kirjailijan Rax Rinnekankaan käsikirjoittama ja ohjaama taide-elokuva, jossa näyttelee muun muassa Rinnekankaan luottonäyttelijä Hannu-Pekka Björkman. Muissa rooleissa nähdään Kaisa Kukkola, Nacho Angulo ja Boris Koneczny.

Elokuva rakentuu päähenkilöiden keskusteluiden varaan. Aiheet vaihtelevat kirjallisuuden ja lukemisen merkityksestä niihin muutoksiin, joita kirjat saavat aikaan lukijassa. Matkalaiset puhuvat kaikki keskenään eri kieltä; suomea, ranskaa, espanjaa ja saksaa. Silti he ymmärtävät toisiaan. Yhteinen rakkaus laadukkaaseen kirjallisuuteen toimii heidän lingua francanaan.

Rinnekankaan aiemmat elokuvat, Matka Eedeniin (2011), Veden Peili (2012), Luciferin viimeinen elämä (2013) ja Theon talo (2015), ovat olleet mielipiteitä jakavia teoksia. Niitä on kutsuttu tekotaiteellisiksi ja viisasteleviksi. Toisaalta niitä on kehuttu järisyttäviksi ja uskollisiksi Rinnekankaan taiteelliselle visiolle.

Maailman viimeinen kirjakauppa istuu tähän jatkumoon. Siinä toistuvat aiemmista elokuvista tutut teemat: kirjallisuus, keskustelut, yksinpuhelut ja kulttuurituho. Elokuvan dialogit muuttuvat pitkiksi sitaatteja ja kirjailijoiden ja henkilöhahmojen nimiä viliseviksi monologeiksi. Taiteellisuus, oli se keinotekoista tai ei, on elokuvassa vahvasti läsnä.

Teksti: Malviina Hallamaa