Michel Hazanavicius käsikirjoitti ja ohjasi elokuvan, joka kertoo enemmän Jean-Luc Godardin henkilökohtaisesta kriisistä kuin avio-ongelmista.
Suuri yleisö muistanee Hazanaviciusksen parhaiten vuoden 2011 The Artist -elokuvasta, joka kahmi viisi Oscar-palkintoa, mukaan lukien Parhaan elokuvan Oscar. REDOUBTABLELLE tuskin uskaltaa samankaltaista menestystä ennustaa, vaikka ihan pätevä paketti elokuva onkin.
Elokuva seuraa Jean-Luc Godardia, niin hänen sisäistään kuin aviokriisiään. Godard on suurimpia elokuvataiteen uudistajia 1950-luvun jälkeen, ja siksi hän lienee Ranskan jumaloiduin elossa oleva elokuvantekijä. Hänet valitaan jatkuvasti kaikkien aikojen parhaimpien elokuvaohjaajien listoille, ja hänen vaikutuksensa ovat tunnustaneet kaikki Aki Kaurismäestä Quentin Tarantinoon.
Minulle Redoubtable myyntiin 17-vuotiaan näyttelijättären sekä 37-vuotiaan ohjaajan rakkaustarinana. Elokuvan tarina perustuu Godardin toisen vaimon Anne Wiazemskyn kirjoittamaan kirjaan. Itse parisuhde tuntuu jäävän hieman toissijaiseksi kaiken muun myllerryksen alle.
Elokuvan alussa Godard on juuri julkaisemassa La chinoise -elokuvaansa, ja on juuri mennyt naimisiin Wiazemskyn kanssa. Elokuva saa kuitenkin surkean vastaanoton ja Godard ahdistuu. Hän osallistuu Pariisin opiskelijamellakoihin ja muuttuu entistäkin enemmän poliittiseksi aktivistiksi. Tuore nuori vaimo tuntuu roikkuvan mukana ilman suuria henkilökohtaisia näkemyksiä.
Godardia näyttelee Louis Garrel ja Wiazemskyä Stacy Martin. Garrel on uskottava Godardina, hänen turhautumiseensa pystyy samaistumaan, ja silti samaan aikaan häntä pitää uskomattoman ärsyttävä kusipäänä. Martin on hiljainen, kaunis, rauhallinen. Tällaisena Wiazemsky on varmasti haluttu kuvata, hän on kuin hiljainen silminnäkijä, todistamassa Goderdin romahdusta.
Redoubtable on viihdyttävä paketti, jota olisi voinut hieman tiivistää. Hulvaton komedia se ei ole, muutaman kerran huomasin kuitenkin hörähteleväni ääneen. Suuremmille Godard-faneille elokuva varmasti tarjoaa enemmän. Meille ”tavallisille tallaajille” elokuvan jaksaa katsoa helposti alusta loppuun, mutta ei jätä muutamaa yksityiskohtaa enempään suuria muistoja.
Teksti: Ville Riste
