Ranskalainen taiteilija Louis Daguerre esitteli daguerrotype-menetelmän maailmalle vuonna 1839. Daguerrotypessa valokuva muodostuu valoherkälle hopeapinnoitteiselle kuparilevylle, ja valotusajat ovat hyvin pitkiä. Muotokuvia kuvattaessa käytetään karmivan näköistä tukirakennelmaa, joka pitää mallin paikoillaan.

Nuori Jean (Tahar Rahim) pääsee assistentiksi valokuvaajalle viehättävään mutta rapistuneeseen pariisilaiseen kartanoon. Entinen muotikuvaaja Stéphane (Olivier Gourmet) on omistautunut ottamaan valokuvia daguerrotype-tekniikalla. Mallinaan Stéphanella on eteerisen kaunis tyttärensä Marie (Constance Rousseau), joka vielä 22-vuotiaana asuu kotona isänsä määräysvallan alla.

Stéphane kaipaa kuollutta vaimoaan ja koettaa herättää tämän eloon ottamalla Mariesta elävän kokoisia valokuvia. Rakkaus ja kipu yhdistyvät taidemuodossa, jonka pitkää paikallaanoloa vaativissa kuvauksissa on sadistinen sävy. Viitteet goottilaiseen kauhuromantiikkaan ovat ilmeiset.

DAGUERROTYPE on ohjaaja-käsikirjoittaja Kiyoshi Kurosawan ensimmäinen Japanin ulkopuolella tekemä elokuva. Ranskassa kuvatussa elokuvassa on kuitenkin hänelle tuttuja kummitus- ja kauhuteemoja.

Elokuva kasvattaa pelkoa pienieleisesti, ja tunnelma on viipyilevä. Vaikka Daguerrotype sijoittuu nykyaikaan, siinä on jatkuvasti läsnä menneisyys: on vanhoja rakennuksia, historiallisia valokuvia ja kuolleita rakkaita.

Tyylikäs ja monisyinen Daguerrotype käsittelee sitä, kuinka pitkälle hyvä tarkoitus sallii kyseenalaiset keinot, sekä taiteen kautta saavutettavaa kuolemattomuutta. Elokuva antaa tosin niukasti vastauksia arvoituksiinsa, minkä voi kokea joko turhauttavana tai älyllisesti kutkuttavana.

Teksti: Elisa Helenius