Voiko muukalainen oppia olennaisen ihmisyydestä ilman, että se maksaa hänelle kaiken? Kiyoshi
Kurosawan ohjaama tragikoominen tieteisdraama BEFORE WE VANISH pohtii tätä kysymystä samalla, kun muukalaisrotu tutkii ihmiskuntaa ja ihmisten tunteita juuri ennen muukalaisten invaasion alkua.

Tarinassa ihmiskehoihin asettuneet muukalaiset ovat eräänlaisia psyykkisiä vampyyreja, jotka imevät ihmisten mielistä erilaisia käsitteitä ja tunteita. Kääntöpuolena tälle tutkimusretkelle on se, että muukalaiset vievät imemänsä käsitteet lopullisesti pois kohtaamiensa ihmisten mielistä.

Luonnollisesti rakkaus on käsitteistä vaikein ja monimutkaisin ymmärtää. Tarinan päähenkilön Shinjin ja hänen vaimonsa Narumin väljähtynyt suhde saakiin uusia ulottuvuuksia, kun muukalaisen valtaama Shinji yrittää ymmärtää ihmisyyden olemusta Narumin löytäessä miehestään vieraita, mutta kiehtovia luonteenpiirteitä.

Elokuvan kerronta rakentaa jännitystä aluksi lupaavasti, mutta jämähtää junnaamaan paikoilleen
puolivälin jälkeen. Loppua kohden tarina kulkee taas paremmin, joskin loppuratkaisu kärsii lievästä
ennalta-arvattavuudesta. Yli kaksituntinen elokuva olisikin kaivannut tiivistämistä.

Klassisen Invasion of the Body Snatchers -asetelman lisäksi Before We Vanish tavoittaa tunnelmassaan jotain Hollywoodin 1980-luvun draamallisista ja komediallisista tieteiselokuvista, joista päälimmäisinä tulevat mieleen Starman ja Äitipuoli avaruudesta. Tämä aiheuttaa ajoittain ristiriitaisuutta elokuvan tyylissä, sillä mukana on myös graafista väkivaltaa.

Erikoistehosteet ovat kuitenkin kaukana Hollywoodista. Useimiten niitä ei tarvitse ajatella, mutta
toisinaan ne näyttävät todella halvoilta. Kyseessä ei olekaan mikään suuren budjetin elokuva.
Japanilaisille elokuville tyypillisesti visuaalinen puoli ja kuvaus ovat noin muuten hyvää perustasoa.
Kuvat ovat harkittuja ja otokset usein pitkiä. Sympaattisessa elokuvassa ihmisyys ja elämä
näyttäytyvätkin muukalaisten näkökulmasta oudon kiehtovina.

Teksti: Kai Jääskeläinen