Kun haluaa testata omia rajojaan ahdistuksen rajamailla, osuva valinta on BUTTERFLY KISSES.

Kylmiä väreitä, hengityksen pidättämistä ja vahvoja tunteita. Puolalainen elokuvaohjaaja Rafael Kapelinski onnistuu nostamaan erittäin vahvoja tunteita elokuvallaan Butterfly Kisses.

Kolmen nuoren miehen, Jaken (Theo Stevenson), Kylen (Liam Whiting) ja Jarredin (Byron Lyons) lähiöelämästä kertova elokuva nostaa karvat pystyyn. Päähenkilö Jake on neitsyt, joka ihailee naapurin tyttöä. Kyle kamppailee huonosta suhteesta isäänsä ja Jarred ihastelee tyttöjä kotibileissä. Kolmikko seikkailee ympäri kaupunkia koluten kotibileitä ja käyttää erilaisia huumeita. Päähenkilö Jake vaikuttaa alusta asti ujolta ja varautuneelta.

Elokuvassa draama näytetään mustavalkoisena erikoisessa kuvakoossa. Elokuva on kuin taiteellinen näkemys, joka ei kaikkien silmiä miellytä. Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana pohtii, tottuuko tähän koskaan.

Juoni muistuttaa alkuun suosittua brittiläistä Skins – liekeissä -draamasarjaa, jossa nuoret tutustuvat yksi kerrallaan huumeisiin, seksiin ja teini-iän ongelmiin. Brittisarjassa seurataan persoonallisten hahmojen henkilökohtaisia ongelmia niin, että katsoja pystyy samaistumaan rooleihin.

Butterfly Kisses -elokuvan lopussa paljastuu, että katsojaa on ajettu harhaan. Hiljaisesti ontuvan pojan suurin ongelma ei olekaan koskemattomuus. Ällöttävä salaisuus paljastuu. Jokin sellainen, jota ei olisi halunnut tietää. Skins-sarjan fani pettyy.

Viimeisten kymmenen minuutin kohdalla sydän tuntuu pysähtyneen. Elokuvan tunnelma riipii kehoa ympäriinsä. Oksennus nousee kurkkuun.

Kun pohtii syvällisemmin, mitä jäi käteen, on vaikea määritellä. Ahdistusta, pelkoa, vihaa, ällötystä vai suurta mielenkiintoa. Uudelleen katsomista en itse laittaisi harkintaan. Näin ehkä liikaa.

Teksti: Julia Falck