Elokuvateatteri Andorrassa järjestettiin brittiläisen ohjaajan ja käsikirjoittajan Terence Daviesin masterclass-tilaisuus, jossa ohjaaja keskusteli urastaan ja elokuvistaan Kansallisen Audiovisuaalisen Instituutin ohjelmistosuunnittelijan Antti Alasen kanssa.

Terence Daviesin (s. 1945) harvakseltaan julkaisemat elokuvat ovat kuin henkiin heränneitä maalauksia. 40-vuotisen uransa aikana Davies on luonut runollisia tarinoita ”tavallisista” ihmisistä. Hän yhdistää elokuvissaan vahvan narratiivin ja valloittavan musiikin.

Ankarassa katolilaisperheessä kasvanut Davies uskoi lapsena elokuvien olevan totta. Teini-iässä hän luopui uskostaan, ja sen jälkeen elokuvista tuli hänelle yhä tärkeämpiä. Elokuvat ottivat tavallaan uskonnon paikan hänen elämässään.

Musiikki tukee tarinankerrontaa

Musiikilla on erittäin suuri rooli niin Daviesin elokuvissa kuin hänen elämässään. Elokuvissa musiikki kuljettaa tarinankerrontaa ja vaikuttaa tunteisiin. Davies mainitsi esimerkkinä Amerikan psykon elokuvamusiikin. Elokuva ei olisi sama ilman vaikuttavaa jousiorkesteria.

Musikaalit ja sinfoniat ovat vaikuttaneet Daviesin musiikkimakuun eniten. Davies paljasti kuuntelevansa paljon Sibeliuksen sävellyksiä. Erityisesti sinfoniat viisi ja seitsemän ovat hyvin koskettavia. Brittiohjaaja kertoi liikuttuvansa aina kun hän kuulee seitsemännen sinfonian viimeisen nuotin.

“Se kuulostaa siltä kuin kaikki olisi sanottu, ja jäljellä olisi enää hiljaisuus.”

Maalausten valo inspiroi ohjaajaa

Filmille kuvattu SUNSET SONG on adaptaatio Lewis Grassic Gibbonin 1900-luvun skottilaisromaanista. Elokuvassa nähdään kauniita usvaisia maisemia ja tarkkaan valaistuja huoneita.

Andorrassa Davies kertoi, ettei elokuvanteko sujunut ihan ongelmitta. Sunset Songissa oli paljon laajoja maisemakuvia, ja Skotlannissa aloitetut kuvaukset osoittautuivat pulmallisiksi rankkojen kaatosateiden takia. Siksi Skotlantiin sijoittuvan elokuvan kesäjaksot kuvattiin lopulta Uudessa-Seelannissa.

A Quiet Passion

Elokuvan kuvauksissa lavastaja Andy Harris tutustutti Daviesin tanskalaisen kuvataiteilija Vilhelm Hammershøin 1920-luvun teoksiin. Hammershøin maalauksissa esiintyy usein nainen, joka on selkä katsojaan päin. Hän on joko isossa tyhjässä huoneessa tai ikkunan äärellä.

Davies pitää Hammershøin töitä henkeäsalpaavina. Hän halusi luoda elokuvaansa maalausten utuisen valon ja melankolisen tyyneyden.

Davies kertoi Andorrassa myös viimeisimmästä teoksestaan A QUIET PASSION, joka perustuu runoilija Emily Dickinsonin elämään. Dickinsonia tulkitsee näyttelijä Cynthia Nixon, joka tunnetaan parhaiten Sinkkuelämää-sarjasta. Davies tiesi Nixonin olevan sopiva rooliin jo käsikirjoitusta kirjoittaessaan. Nixon kun on ilmetty kopio runoilijasta.

Davies neuvoo näyttelijöitään keskittymään hetkeen. Näyttelijöiden omat luonnolliset eleet herättävät käsikirjoituksen eloon, ja siksi Davies pyrkii ottamaan vain muutaman oton. Davies on tyytyväinen A Quiet Passionissa nähtävään näyttelijäntyöhön: elokuvassa näytellään ilman maneereita.

Teksti: Suzanna Gembege
Kuva: Mikko Kauppinen