Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ammattilaispahtuman Finnish Film Affairin kunniavieras, journalisti ja näyttelijä Noel De Souza, 91, tuntee Hollywoodia yli kuuden vuosikymmenen ajalta.
Vaikka De Souzalla on jo ikää, on hän nyt kiireisempi kuin koskaan. Hän jatkaa Golden Globe -palkintoseremonian koordinointitehtävissä Hollywood Foreign Press Associationilla sekä tekee journalistin töitä.
Kotonaan Beverly Hillsissä De Souza katsoo useita elokuvia päivässä. Lisäksi hän juoksee päivittäin pressitilaisuuksissa, haastattelee näyttelijöitä ja ohjaajia, ja päivän päätteeksi kirjoittaa vielä jutut valmiiksi. Kiire ei kuitenkaan haittaa, koska hän tuntee olevansa elementissään.
Lämmin ja tuttavallisesti puhuva De Souza kertoo kokemuksistaan elokuvamaailmassa. Keskustelu siirtyy lennosta Marilyn Monroesta sykähdyttäviin Golden Globe -juhliin ja sieltä syvempiin pohdintoihin.
De Souza luettelee lempielokuviaan katse suunnattuna ylöspäin, ikään kuin hän mielessään katselisi valkokankaalle. De Souza kertoo Elia Kazanin tuotantojen kiehtovan häntä, ja erityisesti hän pitää 50-luvun elokuvista Alaston satama ja Viettelysten vaunu. Hän arvostaa myös vanhoja italialaisia tuotantoja: ne olivat yleensä pienellä budjetilla mutta suurella intohimolla tehtyjä.
Elokuvamaailman murros vaikeuttaa näyttelijöiden työnsaantia
De Souza toistaa moneen otteeseen, kuinka elokuvissa täytyy olla vahvoja henkilöhahmoja. Hän kertoo kuinka 1940–60-luvuilla Universalin kaltaiset studiot haalivat lupaavia näyttelijöitä talleihinsa ja rakensivat heidän uriaan rooli kerrallaan. Näyttelijöitä koulutettiin määrätietoisesti.
De Souzan äänensävy vakavoituu. Hän kertoo omakohtaisten kokemusten kautta kuinka 60-luvun lopulla koko studiojärjestelmä mullistui, kun studiot siirtyivät isojen maaöljy- ja sähköyhtiöiden omistukseen. Pienet studiot jyrättiin tieltä pois. Aloittelevien näyttelijöiden ja elokuvantekijöiden oli yhtäkkiä vaikea työllistyä.
”Tuo ajanjakso muutti elokuvamaailmaa pysyvästi.”
Suoratoistopalvelut luovat kasvumahdollisuuksia
De Souza uskoo, että Netflixin ja Amazonin kaltaiset suoratoistopalvelut antavat kasvumahdollisuuksia uusille elokuvantekijöille ja näyttelijöille. Ajoitus ei voisi olla parempi, koska suoratoistopalvelut tarvitsevat kipeästi sisältöä, eivätkä studiot pysty sitä tällä hetkellä tarjoamaan.
De Souza ohjeistaa nuoria ulkomaisia näyttelijöitä rakentamaan uraa ja nimeä ensin kotimaassaan, koska Hollywood ei tiedä mitä tehdä ulkomaisilla näyttelijöillä. Hän mainitsee Sophia Lorenin, joka pärjäsi mahtavasti Italiassa, mutta Amerikassa roolien määrä jäi vähäiseksi.
Stereotypioiden rikkominen on Yhdysvaltojen ulkopuolelta tulleille Hollywood-näyttelijöille vaikeaa, koska monipuolisuutta on rooleissa niukasti. Esimerkiksi intialaisia näyttelijöitä nähdään useimmiten vain IT-nerojen ja lääkäreiden rooleissa. De Souza pohtii mahdolliseksi ratkaisuksi ministudioita, joissa ulkomaiset näyttelijät pääsisivät moniulotteisempiin rooleihin.
”Valitettavasti kansainväliset näyttelijät opettelevat Hollywoodiin tullessaan amerikkalaisen aksentin, ja niin heistäkin tulee amerikkalaisia näyttelijöitä.”
Kuva: Anna Salonen