Miltä kuulostaisi elokuva, jonka tapahtumiin voisi itse osallistua? Tai että voit elokuvaa katsoessa päättää itse mihin suuntaan kamera kääntyy? Uuden 360°-kuvaustekniikan myötä se on mahdollista.
Rakkautta & Anarkiaa loi virtuaalitodellisuuden hetkeksi valkokankaalle ja marssitti 14 kotimaisin ja ulkomaisin voimin tehtyä lyhytelokuvaa Kino Sherylin näytökseen lauantaina 17.9.
Esitys liittyi Helsingissä elokuussa järjestetyn kansainvälisen Virtual Reality -elokuvatyöpajan tuotoksiin. Työpajaan osallistui yhteensä 45 elokuvaohjaajaa ympäri maailman ja he tuottivat kahdessa 72 tunnin projektissa yhteensä 22 lyhytelokuvaa, jotka on kuvattu 360°-tekniikalla.
Uusi tekniikka tuo mukanaan myös haasteita
360°-elokuvia katsotaan virtuaalilasien läpi, jolloin katsoja toimii tavallaan itse elokuvan ohjaajana. Hän voi itse valita mihin suuntaan katsoo, ja siten jokainen katsoja näkee elokuvan omalla tavallaan.
360 asteen kuva saadaan aikaan parsimalla usean kameran tallentamat videot yhdeksi pallomaiseksi kuvaksi. Elokuvan tekemisessä on kuitenkin haasteita, sillä kamerat kuvaavat samanaikaisesti joka suuntaan. Kuvauksissa täytyykin nähdä vaivaa, että lavastus, valaistus, avustajat ja itse ohjaaja saadaan piilotetuksi kuvausten ajaksi.
Ero perinteiseen elokuvaan syntyy myös katsojan reaktioista. Liikkeiden koreografiaan täytyy panostaa aivan eri tavalla ja katsojaa joudutaan usein opastamaan, minne hänen kannattaisi katsoa. Tapahtumien ajoitus on myös tärkeää, koska katsojalle täytyy antaa enemmän aikaa reagoida, mihin hän katseensa kohdistaa.
Kuva: Ilkka Peltola
Virtuaalitodellisuus ei sovi valkokankaalle
Lyhytelokuvanäytöksessä elokuva projisoitiin yleisöstä valitun vapaaehtoisen katsojan virtuaalilasien läpi valkokankaalle. Mutta oikeasti virtuaalitodellisuus ei sovi valkokankaalle. Näin sanoo työpajaprojektissa tuottajana ollut Olli Tähtinen.
“Virtuaalitodellisuuselokuvissa on täysin väärä ajattelutapa että ihmiset menisivät yhdessä tiettyyn paikkaan, kuten esimerkiksi elokuvateatteriin ja siellä olisi lasit kaikille”, sanoo Tähtinen.
Virtuaalitodellisuus koetaan ennemminkin kotona omilla virtuaalilaseilla. Samaa mieltä on Annastiina Haapasaari, virtuaalitodellisuustyöpajan projektipäällikkö.
Katsoja on elokuvan avainasemassa
Virtuaalitodellisuuselokuvien tulevaisuuden suosiosta molemmat esittävät varovaisia arvioita. Tärkeää on, että katsoja tuntee olevansa osa elokuvaa ja pystyy tekemään valintoja.
“Sellaisessa 360-leffassa, jossa katsoja ei pääse kauheasti liikkumaan elokuvan omassa universumissa, ei välttämättä ole rahkeita pitkään elokuvaan”, sanoo Haapasaari.
Haapasaaren mukaan pitkiä elokuvia on tänä vuonna tulossa ensi-iltaan vain kaksi. Virtuaalielokuvissa määrää paljon paitsi elokuvien laatu, myös virtuaalilasien käytettävyyden kehitys. Tällä hetkellä melko raskaanoloiset virtuaalilasit maksavat noin 800–1000 euroa.
Parhaimmillaan virtuaalielokuva vie kuitenkin katsojan suoraan keskelle kohtausta. Minut käsketään lattialle polvilleni ja laitan lasit päähäni. Näen tyhjän huoneen. Käännän katseeni oikealle ja näen maassa istuvan sidotun naisen. Puhuva ääni saa pääni kääntymään oikealle. Seuraan kohtausta, joka päättyy siihen, että sidottu nainen ammutaan. Olen tähän saakka pitänyt itseäni vain elokuvan viattomana sivustakatsojana, kunnes pistooli kääntyy minua kohti. Tunnen kivun, kun seison polvillani ja odotan aseen laukeavan…
Teksti ja kuva: Toni Joukanen
Rakkautta ja Anarkiaa esittää Virtual Reality -lyhytelokuvia Elisa Kulmassa perjantaina 23.9. klo 10–20. Elisa Kulmasta Aleksanterinkatu 19:ssa löytyy lounge-tila, jossa elokuvat voi kokea virtuaalilasien kautta. Tilassa voi ottaa rennosti, katsella työpajan making of -videoita ja ohjaajien haastatteluja, tavata muita VR:stä kiinnostuneita sekä tietenkin tutustua omatoimisesti VR-teknologiaan. Klo 19–21 puolestaan on mahdollista tavata elokuvien tekijöitä ja muita VR-alan ammattilaisia ja amatöörejä vapaamuotoisessa seurustelutilaisuudessa.
