”Kun olimme Moskovassa, ja elokuvani esittämisen alkuun oli 20 minuuttia aikaa, poliisi saapui paikalle ja ilmoitti, että teatteriin oli tehty pommiuhkaus. Koko rakennus piti evakuoida”, Alexandra-Therese Keining kertoo. Kyseessä oli Keiningin uusin elokuva GIRLS LOST, jonka yksi teema on transsukupuolisuus.
Keiningin aikaisemmasta tuotannosta muistetaan ehkä parhaiten Kiss Me. Elokuvan keskeinen teema on kahden naisen välinen rakkaustarina, joka toteutuu vasta kun toinen naisista kyseenalaistaa oman identiteettinsä.
”Liian monessa aihetta käsittelevässä elokuvassa homoseksuaalien kuvataan lopulta tekevän itsemurhan tai kuolevan. Minusta elokuvani onnellinen loppu oli tärkeä. Toivoin yleisön poistuvan elokuvasalista itsestään ylpeinä.”
Girls Lost on toisenlainen tarina. Se kertoo kolmesta koulukiusatusta tytöstä, joille taikakasvin myötä tarjoutuu mahdollisuus kokeilla elämää poikina. Yhdelle heistä on luontevampaa olla poika kuin olla tyttö.
Keining kertoo, että parhaan palautteen elokuvantekijänä hän sai iäkkäämmältä transsukupuoliselta naiselta ollessaan Toronton elokuvajuhlilla.
”Nainen kertoi, että transsukupuolisuus tuntuu juuri siltä kuin Girls Lostissa kuvasin. Kuin olisi vankina väärän ihon sisällä, eikä tiedä miten pääsisi pois. Hänelle itsensä hyväksyminen oli ollut pitkä ja kivulias prosessi.”
Paljon kiitosta kerännyttä Girls Lostia tehtiin yli kolmen vuoden ajan. Ruotsalaisohjaaja kertoo, että hänen oli vaikea löytää elokuvalle rahoittajaa. Syitä oli monia.
”Nuorisoelokuvia ei pidetä tarpeeksi myyvinä Ruotsissa. Toiset puolestaan kavahtivat elokuvan queer-teemaa. Elokuvan myös koettiin olevan liian synkkä.”
Keiningin elokuvia yhdistävä teema on identiteetin etsiminen. Hän kertoo vastustavansa asioiden selkeärajaista luokittelua.
”Kysymykset identiteetistä ja seksuaalisuudesta ovat minusta paljon moniulotteisempia.”
Ohjaajan mukaan itsestään voi aina löytää uusia puolia, oli sitten nuori tai vanha. Teema on ajaton.
”Kaikki kamppailevat identiteettiin liittyvien kysymysten kanssa. Itsestään oppii uusia asioita läpi koko elämän.”
Teksti: Susanna Karhapää
Kuva: Julia Falck
