JÄRVEN TARINA esittelee Suomen luontoa vesielementin kautta. Sen edeltäjä on saman työryhmän 2012 julkaistu Metsän tarina. Toinen ohjaajista Kim Saarniluoto vieraili Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla elokuvan näytöksessä.
Kim Saarniluoto käytti elokuvan editoimiseen vuoden.
”Elokuvan tekeminen kesti noin kolme vuotta. Aloimme kuvata sitä Metsän tarinan loppumetreillä, koska tajusimme, että myös järvistä pitäisi tehdä elokuva. Materiaalia oli 700 tuntia ja yli 40 000 pätkää. Viimeinen kuva, joka päätyi elokuvaan, oli kuvattu kaksi päivää ennen ensi-iltaa”, Saarniluoto kertoo.
Kuvaajia oli kahdeksan eri yksikköä. Kuvaajat jakautuivat asuinalueensa tai aihealueen mukaan tarkkailemaan tiettyjä asioita. Esimerkiksi Juha Laaksonen keskittyi revontuliin.
”Luontoa ei voi ohjata, joten sen kuvaukseen menee aikaa. Eläinten pitää antaa tottua kuvaajiin. Hannu Siitonen käytti kolme vuotta päästäkseen lähelle joutsenperhettä, jonka synnytys näkyy elokuvassa. Tarvittiin vuosien luottamus, että linnut antoivat hänen olla niin lähellä.”
Ohjaaja Kim Saarniluoto vastaili yleisön kysymyksiin näytöksen jälkeen. Kuva: Mirja Kolttola
Kuvatessa kohteeseen täytyy mennä useita kertoja, niin etteivät eläimet häiriinny. Vähän kerrallaan kuvaaja pääsee lähemmäs.
”Teemu Liakka joka kuvasi majavia sai ne totutettua itseensä niin, että lopulta majavat vain uivat hänen luokseen. Kun hän oli hankkinut uudet kuvausvarusteet, majavat kävivät vain vilkaisemassa, että ai tällaiset hommasit”, Saarniluoto naurahtaa.
Kolmas elokuva on suunnitteilla. Ohjaajan mukaan se on tarkoitus kuvata pohjoisemmassa Suomessa ja lapissa.
”Olemme myös päättäneet tehdä nämä elokuvat niin, että niissä ei näy ollenkaan jälkiä ihmisestä. On aika vaikeaa löytää maisemia, joissa ei ole vaikka venettä tai radiomastoa.”
Tammikuussa 2016 ensi-iltansa saanut Järven tarina on myös Suomen katsotuin dokumenttielokuva.
Teksti ja kuva: Mirja Kolttola
