Samuraiseikkailu Meri-Porin maisemissa vaikuttaa pähkähullulta idealta, mutta Mika Rättö on tottunut hämmentämään yleisöään. Vaihtoehtorockin konkarina tunnetun Rätön pitkäaikainen haave on toteutumassa, kun hänen esikoisohjauksensa SAMURAI RAUNI REPOSAARELAINEN (2016) saadaan vihdoin valkokankaalle.

Rauni Reposaarelaisen tarina sai alkunsa taiteilijakollektiivi Moderni Kanuunan näytelmänä vuonna 2010. Musiikkivideoita ja kokeellisia lyhytelokuvia aiemmin ohjannut Sami Sänpäkkilä totesi näytelmän nähtyään, että tästä on tehtävä elokuva.

Kenelläkään ei ollut aiempaa kokemusta pitkän elokuvan tekemisestä, joten kaikki jouduttiin opettelemaan kantapään kautta. Käsikirjoitus syntyi kuuden hengen ydinryhmän voimin ja ohjaaja Mika Rättö näyttelee itse elokuvan nimiroolin.

“Käytännössä tilanne oli se, että hyppäsimme suoraan tyhjän päälle ja opettelimme kimpassa puhumalla ja kokeilemalla elokuvan tekoa nollasta. Siinä mielessä me kaikki kävimme elokuvakoulun ihan ykköspäivästä lähtien”, Rättö sanoo.

Elokuva toteutettiin käytännössä talkoovoimiin. Minimaalisella 50 000 euron budjetilla saatiin katettua lähinnä ruoka- ja matkakuluja. Projekti olisi ollut mahdoton toteuttaa ilman paikallisten apua.

“Se kyllä hämmästyttää, miten avomielisiä ja auttamisentahtoisia ihmiset olivat. Aina löytyi joku, joka lähti päiväksi pariksi jeesaamaan ja ilmoitti vielä, että jos tarvitsette toiste, niin pirautelkaa.”

Pieni pala Japania Meri-Porin maisemissa

Absurdin samuraitodellisuuden upottaminen Meri-Porin maisemiin oli yllättävän helppoa.

“Periaatteessa Japanihan on löydettävissä ihan mistä tahansa. Kun katsot yksinkertaista suomalaista puupenkkiä meren rannalla, siinä on välittömästi japanilainen maisema. Kun omenapuut kukkivat pihassa, siinä on saman tien japanilainen maisema.”

Jopa huoltoaseman katoksessa voi nähdä häivähdyksen japanilaista temppeliä, kun on riittävän uppoutunut samuraitodellisuuteen.

Tärkeintä on se, että tekijät uskovat luomaansa maailmaan.

“Sen aistii helposti, jos joku ei ole tarpeeksi sisällä siinä maailmassa, jota on luomassa. Silloin se jää helposti puolitiehen myös katsojalla. Jos tekijät itse pääsevät sukeltamaan siihen oman maailmansa syvyyteen, on todennäköistä, että siihen pääsee moni muukin.”

Rättö kertoo, että etenkin lapsinäyttelijöiden kanssa samuraitodellisuuteen uppoutuminen oli luontevaa, sillä he ovat tottuneet leikkimään ja käyttämään mielikuvitustaan. Pian pärekori päässään heiluva mies alkoi vaikuttaa uskottavalta hahmolta myös kuvausryhmän silmissä.

Kulttiklassikko jo syntyessään?

Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla Samurai Rauni Reposaarelainen näytetään ensimmäistä kertaa laajemmalle yleisölle. Vaikka kotimaan ennakkokiertue on vasta alkamassa, elokuvasta povataan kulttiklassikkoa jo nyt.

Rättö suhtautuu maltillisesti elokuvan saamaan huomioon, vaikka myöntääkin suosion lämmittävän mieltä.

“Elokuva elää omaa elämäänsä ja aika näyttää tuollaiset asiat, sellaisia on turha miettiä. Taiteilijoiden työ on miettiä teoksiaan ja keskittyä niihin, eikä siihen ulkoiseen maailmaan, että joku pitää ja joku ei pidä.”

Nyt kun käytännön elokuvakoulu on rämmitty läpi, on aika ottaa aikalisä ja tehdä keskeneräiset työt loppuun. Rätöllä on käsissään kirjaprojekti, joka on saanut odottaa puolitoista vuotta elokuvan valmistumista.

Seuraava elokuva on kuitenkin jo alustavasti suunnitelmissa.

Teksti: Kaisa Paavilainen