Ennen ISÄNI TÄHTIEN TAKAA -dokumentin kuvausten aloittamista, ohjaaja Einari Paakkanen heräsi parin kuukauden ajan lähes joka aamu viideltä sydämentykytykseen. Silloin hän mietti, mihin oikein oli ryhtymässä. Pahinta mitä voisi tapahtua, olisi se, että elokuvan myötä välit isän kanssa menisivät poikki.

Isäni tähtien takaa on Paakkasen esikoisdokumentti, joka kertoo ohjaajan ja hänen isänsä välisestä suhteesta. Isä, Veikko Paakkanen koki vuonna 1992 valaistumisen. Siitä lähtien Veikko on kokenut salaperäisten valo-olentojen läsnäolon ja vastaanottanut heidän viestinsä.

Einari oli tuolloin 12-vuotias. Isä kertoi Einarille toisenlaisesta maailmasta, joka oli täynnä ufoja ja valo-olentoja ja Einari uskoi. Vuosia myöhemmin 35-vuotiaana Einari päätti vihdoin ottaa selville mitä lapsuudessa oikein tapahtui ja selvittää mihin hän itse uskoi.

Rohkeus elokuvan tekemiseen löytyi Barcelonasta

Paakkanen aloitti elokuva-alan opinnot Turun taideakatemiassa vuonna 2003. Kouluaikana syntyi myös idea tehdä omasta isästä elokuva. Se ei kuitenkaan tullut valmiiksi, sillä aihe oli vielä liian vaikea käsiteltäväksi. Ajatus isästä kertovasta dokumentista jäi kuitenkin hautumaan Paakkasen mieleen.

Vuonna 2013 hän aloitti maisterin opinnot elokuvakoulussa Barcelonassa. Opiskelujen aikana löytyi paitsi rohkeus alkaa työstää omaa elokuvaa, myös rohkeus esiintyä omana itsenään kameran edessä. Paakkanen oli viimein valmis tekemään hyvin henkilökohtaisen elokuvan omasta suhteesta isäänsä ja epäilyksestään tämän kokemaa todellisuutta kohtaan.

Kuvausten aikana kasvoi pelko välirikosta

Elokuvan pääkuvausjakso kesti vuoden 2015 tammikuusta kesäkuuhun. Kuvausten aikana Paakkasen oli haastavaa löytää tasapainoa oman itsensä ja ohjaajan roolin välillä. Hän alkoi miettiä elämäänsä dramaturgian kautta. Esimerkiksi hän tiesi, että se hetki, jolloin hän kertoo omista epäilyksistään isälleen, täytyisi saada kuvattua, vaikka se tarkoittaisi välien rikkoutumista.

Kun Paakkanen kertoi elokuvassa isälleen, ettei enää usko tämän kokemaan todellisuuteen, kuten valo-olentojen olemassaoloon, lapsuudesta tuttu yhteys isän ja pojan välillä katkesi.

”Tämän elokuvan myötä otin askeleen itsenäisempään suuntaan”, sanoo Paakkanen.

Jäähyväiset lapsuuden tähtien takaisille ystäville

Einari Paakkanen soittaa äidilleen Arja Paakkaselle. Hän kysyy mitä mieltä isä on hänen tuoreesta elokuvastaan Isäni tähtien takaa. Vanhemmat ovat katsoneet elokuvan ennakkoon Einarin lähettämän katselulinkin kautta. Äidiltä tulee vastaus: isän mielestä elokuva on ihan ok.

Jos Einari Paakkanen voisi, hän haluaisi palata vielä kerran siihen hetkeen, kun uskoi, että taivas oli täynnä tähtien takaisia ystäviä.

”Tiesin, että tämä projekti oli jollain tapaa jäähyväiset lapsuuden taikamaailmalle. Nyt saan tutustua siihen tavalliseen isään supersankarin sijaan”, sanoo Paakkanen.

Teksti ja kuva: Anna Salonen