Kaksi rovaniemeläistä cheerleaderia ja heidän valmentajansa heittäytyivät kolme vuotta sitten mukaan CHEER UP -dokumenttielokuvan kuvauksiin. Mitään ei näytelty ja lopputulos yllätti päähenkilötkin.
Helsingissä kulttuuritehdas Korjaamolla istuu kaksi rovaniemeläistä naista samassa pöydässä kanadalaisen elokuvaohjaajan Christy Garlandin kanssa.
”Katsoessamme dokumentin nauroin ja ihmettelin, miksi katson kameraan tuolla tavalla”, rovaniemeläinen Patricia Fisk kertoo.
Rovaniemeläiset cheerleaderit Aino Selin, Miia Norvapalo ja Patricia Fisk ovat R&A:ssa esitettävän dokumenttielokuvan Cheer Up päähenkilöt. Yhteinen taival sai alkunsa viinilasista, kun elokuvan tuottaja Liisa Juntunen sekoitti omansa ohjaaja Garlandin kanssa Kanadassa. Myöhemmin parivaljakko päätyi kuvaamaan cheerleader-joukkuetta Suomeen ja pyysi Selinin, Norvapalon ja Fiskin mukaan.
Kuva: Napafilms
”Aluksi luulin, että kyseessä on urheiluelokuva, mutta myöhemmin tajusin, että menemme myös henkilökohtaisiin asioihin”, rovaniemeläisen cheerleader-joukkueen valmentaja Norvapalo kertoo.
Dokumenttielokuvaa kuvattiin kolme vuotta. Norvapalon mukaan haastatteluja hänestä kertyi ainakin 20 tuntia.
”Lopulta minä vain suu vaahdossa selitin, miksi kilpailut menivät huonosti ja miksi olen vieläkin yksin,” Norvapalo kertoo.
Omien ongelmien käsitteleminen kameran edessä ei aina ollut helppoa.
”Jännittävää ja outoa oli se, että minulla ei ollut mitään hajua Patrician ja Ainon ongelmista harrastuksen ulkopuolella, vaikka näimme päivittäin cheerleading-lajin treeneissä”, Norvapalo sanoo.
Dokumenttielokuvassa esiintyminen oli täysin uutta päähenkilöille. Pikkuhiljaa kameraan kuitenkin tottui ja kuvausryhmä pääsi erittäin lähelle päähenkilöiden elämää. Mikään ei ollut näyteltyä.
”Joskus sitä makasi tukka pystyssä yövaatteissa kotona kameran edessä”, Norvapalo naurahtaa.
Henkinen alastomuus kameran edessä muodosti erittäin läheisen suhteen päähenkilöiden ja tuotantoryhmän välillä. Norvapalon ja Fiskin mukaan he ovat nykyään kuin pieni perhe. He näkevät harvoin, mutta jakavat yhä kaikki kokemukset keskenään.
”Kun olet kertonut kaikki henkilökohtaiset asiasi aina yhdelle porukalle, tunne on ihan erilainen kuin missään muualla”, Norvapalo sanoo.
Teksti ja pääkuva: Julia Falck
