Pekka Lanerva teki rakkaasta harrastuksestaan itselleen ammatin lähes kaksikymmentä vuotta sitten, kun liittyi Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin järjestäjätiimiin kokopäiväisesti. Nyt alkavaa festivaalia mies odottaa yhtä suurella innolla kuin ensimmäistään.
Festivaalin taiteellista johtajaa hymyilyttää, kun hän muistelee uransa aikana sattuneita kommelluksia. Yksi ikimuistoisin tapahtui ennen digitalisointia 90-luvulla. Sali oli täynnä yleisöä ja elokuvan Dirty Like an Angel näytös alkamassa. Kun 35mm filmi lähti pyörimään, totesi vieraana ollut ohjaaja Catherine Breillat, ettei elokuva ole hänen.
”Pakettiin oli jotenkin päätynyt väärä filmi. Näytös keskeytettiin, mutta ohjaaja ei onneksi pahasti loukkaantunut.”
Ranskalainen kulttuuri läsnä lapsesta saakka
Kiinnostus ranskalaiseen elokuvaan ja kulttuuriin sai alkunsa jo pikkupoikana, kun vanhemmat laittoivat Lanervan Helsingin ranskalais-suomalaiseen kouluun. Lanerva toivoisi Suomeenkin enemmän kulttuuria ihmisten ympärille.
”Ranskassa kulttuuri on voimakkaasti ihmisten arjessa läsnä. Se tuo elämään paljon iloa ja sisältöä.”
Lanerva toteaa, että Ranskassa tehdään paljon laadukasta ja sisällöllisesti rikasta elokuvaa. Mies myös kertoo usein samaistuvansa katsomiinsa elokuviin ja niiden henkilöihin. Vasta toinen katselukerta on yleensä analyyttisempi.
Tämän vuoden Rakkautta & Anarkiaa -ohjelmistosta Lanerva nimeää päätöselokuvan TÄMÄN JÄLKEEN pääosan esittäjän olevan hahmo, josta löytää piirteitä itsestään. Mia Hansen-Løven ohjauksessa Isabelle Huppert esittää vahvaa aikuista ihmistä, joka monista vastoinkäymisistä huolimatta jaksaa jatkaa eteenpäin.
Elle nousee suosikiksi
Festivaalin avajaiselokuvan ELLEN Lanerva nostaa tämän vuoden ohjelmistosta ylitse muiden. Pariisissa kuvattu Paul Verhoevenin elokuva herättää ajatuksia ja naurattaa kierolla tavalla. Elokuva tehtiin Euroopassa, koska se koettiin Yhdysvalloissa liian ristiriitaiseksi. Pääosaa tässäkin esittää Isabelle Huppert.
”Elle otettiin Ranskassa vastaan erittäin hyvin arvosteluin. Ellessä on upeasti kuvattuna vaikea asia, ja Huppert esittää haastavan roolinsa tasapainoisesti tekemättä hahmosta psykopaattia.”
Teksti: Milla Olkkonen
Kuva: Anna Salonen
Tekijät ovat Haaga-Helian elokuvajournalismin opiskelijoita
