A WAR on nimensä mukaisesti kuvaus sodasta. Se ei ihannoi tai kaunistele sotaa, vaan sodan annetaan olla sitä itseään kaikessa raakuudessaan. Intensiivisissä kohtauksissa liipaisimen veto voi olla aina tappava eikä kaikkivoipaisia sankareita ole olemassa.

Tarina pyörii tanskalaisupseeri Claus M. Pedersenin ja tämän perheen ympärillä. Clausin jokapäiväinen elämä rauhanturvaoperaatiossa Afganistanissa on raastavaa tasapainottelua riskien, epäluulojen ja menetysten keskellä.

Samaan aikaan Clausin vaimo Maria huolehtii perheen kolmesta lapsesta yksin Tanskassa. Perheen keskimmäinen lapsi oireilee isän poissaolosta eikä Marian taakka muutenkaan tunnu kevyeltä.
Miehiensä kanssa Talebanien väijytykseen joutuessaan Claus tekee inhimillisesti ymmärrettävän mutta jälkikäteen tarkasteltuna kyseenalaisen valinnan. Elokuvan tärkein taistelu käydäänkin oikeussalissa.

Käsikirjoituksistaan (mm. Jahti ja tv-sarja Vallan linnake) tunnettu käsikirjoittaja-ohjaaja Tobias Lindholm onnistuu hienosti liimaamaan katsojansa kiinni penkkiin. Tunnin ja 50 minuuttia kestävän teoksen olisi jopa toivonut jatkuvan hieman pidempään.

Lindholmin tapa kuvata tunnelmia sodassa ja kotijoukoissa tuo mieleen monet viime vuosina menestyneet sotadraamat, mutta pohdinnassa päästään vielä asteen syvemmälle. Sotilaiden mielen lisäksi pureudutaan myös katsojan pään sisään.

Lindholm suorastaan pakottaa katsojan painimaan ihmisyyden ja moraalin kanssa elokuvan jälkimmäisellä puoliskolla. Ajatuksiaan voi peilata päähenkilöiden lisäksi myös yksilöllisesti tapahtumiin reagoiviin rauhanturvaajiin, vaikka välillä onkin vaikea tietää kenen puolella ”pitäisi” olla.
Turvallista elämää länsimaissa eläneen on mahdotonta käsittää sitä, miltä elämä sodassa kuoleman ja erilaisten dilemmojen keskellä tuntuu. Onneksi A Warin kaltaiset teokset pystyvät tuomaan katsojan edes askeleen lähemmäs sitä kaukaiselta tuntuvaa maailmaa.

Janne Puumalainen
Kirjoittaja on Haaga-Helian elokuvajournalismin opiskelija