Edessä on pitkään odotettu syntymäpäivä isoisän tiluksilla, ja 7-vuotiasta Solia (roolissaan ihastuttava Naíma Sentíes) jännittää, sillä hän ei ole nähnyt juhlien sankaria, vakavasti sairasta isäänsä, hyvään toviin. Tarkkaavaisella lapsella tunteet ovat pinnassa, ja hän on huolissaan isän voinnista äidin rauhoitteluista huolimatta. Sol esittää automatkalla äidilleen toiveen, ettei isä vain kuolisi.
Kun kyseessä on perhejuhlan järjestäminen, ei tunteita ja sanomisia lähtökohtaisesti säästellä, mutta harvoin oleminen on niin luonnollista kuin Avilésin elokuvassa. Huikeat näyttelijät kannattelevat elokuvaa loppuun saakka ja saavat katsojan tuntemaan olonsa kotoisaksi. Päivän edetessä iltaan ja odotusten kasvaessa tarina saa säröjä, joita ei edes halua paikatuksi.
Lila Avilésin käsissä on syntynyt teos, joka henkii jotain oleellista ihmisyydestä ja ihmisenä olemisesta ja koskettaa syvästi. Ympäristön muuttuessa yhä laitekeskeisemmäksi ihmisen tarpeet muokkautuvat herkästi mukana, mutta tarpeiden ydin pysyy samana: halu tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi. Näistä lähtökohdista Avilés on luonut ajattoman kuvauksen, joka ansaitsee tulla muistetuksi vielä pitkään.
Maria Lehtonen
