There Is No Evil (2020)

Iranissa teloitetaan Kiinan ohella eniten ihmisiä asukasta kohti. Kuolemantuomio ei suinkaan rajoitu kaikkein vakavimpiin rikoksiin, vaan sen voi saada yhtä lailla jumalanpilkasta kuin murtovarkaudestakin. Ihmisoikeuksien kannalta hirvittävään tilanteeseen on kohdistettu syystäkin kansainvälistä kritiikkiä, mutta vähemmälle huomiolle ovat jääneet ne, jotka näitä rangaistuksia joutuvat toimeenpanemaan.

Berliinin elokuvajuhlien voittaja There Is No Evil tarkastelee Iranin oikeusjärjestelmän julmuutta neljän tarinan kautta. Niiden päähenkilöt – perheenisä, kaksi nuorta sotilasta ja maalaislääkäri – eivät itse ole kuolemaantuomittuja, mutta silti uhreja: he ovat kaikki joutuneet osaksi asetelmaa, jossa tappamisesta palkitaan. Henkilökuvien tunneskaala ulottuu pelosta katumukseen, uhmakkuudesta hiljaiseen hyväksyntään. Katsojan osalta päällimmäiseksi tunteeksi nousee lopulta raivo: inhimillinen yhteiskunta ei saisi kohdella jäseniään näin.

Ei liene yllätys, että kotimaassaan tällaista elokuvaa ei katsottu hyvällä. Ohjaaja Mohammad Rasoulofia olikin jo aiemmin kielletty tekemästä enempää elokuvia, maanmiehensä Jafar Panahin tapaan. Onneksi Iranissa on ainakin yksi laki, jota ei noudateta.
 
Jussi Tarvainen

  • Alkup. nimi: Sheytan vojud nadarad
  • Kieli: farsi, saksa
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Films Boutique
  • Kuvaus: Ashkan Ashkani
  • Leikkaus: Meysam Muini, Mohammadreza Muini
  • Musiikki: Amir Molookpour
  • Äänisuunnittelu: Matthias Plischke, Hassan Mahdavi
  • Lavastus: Saeid Asadi

Yhteistyössä