The Nightingale (2018)

Tasmanian armoton luonto ja eristyneisyys tekee heikkoluontoisemmista petoja. Pahiten siitä kärsivät ne, jotka ovat hierarkioiden pohjimmaisina. The Babadook-ohjaaja Jennifer Kantin toinen elokuva The Nightingale kuvaa synkintä siirtomaa-aikaa, mutta ei uutta maailmaa hallitsemaan pyrkivän sortajan, vaan sorretun näkökulmasta.

The Babadookista tutuista elementeistä ovat The Nightingalessakin läsnä perheen ja trauman teemat sekä kaunis kuvakieli. Elokuvan satakieli on irlantilainen rikollinen, Claire, joka kärsii Tasmaniassa rangaistustaan. Sovituksesta ja oikeudesta tilanne on kuitenkin kaukana: paikallinen luutnantti on ostanut Clairelle vapautensa, mutta kohtelee naista omaisuutena, jonka laulu tarjoaa viihdykettä tylsistyneisyyden turmelemalle sotilasjoukolle. Lopulta mies menee niin pitkälle, että ajaa Clairen hakemaan omaa oikeuttaan – kostoa.

Oikeutta hakemaan lähtee Clairen kanssa aboriginaali Billy, jonka rinnalla Claire rämpii läpi viidakon saadakseen kostonsa. Matka viidakkoon on matka painajaisten riivaamaan alitajuntaan, jossa Claire joutuu kohtaamaan kysymyksen siitä, voiko kosto toimia vääryyksien sovittajana.

Juulia Jaulimo

  • Alkup. nimi:
  • Kieli: englanti, iiri, palawa kani
  • Tekstitys: osittain englanti
  • Levittäjä: NonStop Entertainment
  • Esityskopio: NonStop Entertainment
  • Kuvaus: Radek Ladczuk
  • Leikkaus: Simon Njoo
  • Musiikki: Jed Kurzel
  • Äänisuunnittelu: Robert MacKenzie
  • Lavastus: Alex Holmes

Yhteistyössä