Elokuvan muoto asettuu ristiriitaan sen perimmäisen ajatuksen kanssa. Sodanvastainen dokumentti on kääritty sotapropagandan kuoriin.
Tai oikeastaan voisi puhua miehityspropagandasta, sillä elokuva kertoo Palestiinan ja Israelin suhteesta. Sen on tehnyt israelilainen Avi Mograbi, joka sanoo kameralle esittelevänsä elokuvassaan ”keskeisiä periaatteita alueen sotilaallisen miehityksen ylläpidossa”, ikään kuin neuvoina miehittämistä harkitseville. Hän muistuttaa, että kodit eivät saa tuntua turvallisilta, yksilön rikkeistä vastaa koko yhteisö ja toimenpiteiltä ei saa välttyä kukaan. Samalla hän tulee valaisseeksi niitä menetelmiä, joilla Israel on kurittanut Palestiinaa vuodesta 1967.
Aiheesta puhuvat ohjaajan lisäksi israelilaiset ex-sotilaat. He ovat miehityksen silminnäkijöitä sekä vinoutuneiden periaatteiden entisiä toteuttajia. Heidän kaunistelemattomat kertomuksensa kylmäävät, aivan kuten arkistokuvatkin.
Sokin sijaan dokumentissa korostuu kuitenkin satiiri. Israelin valtiota aiemminkin elokuvissaan kritisoinut ja sotapalveluksesta kieltäytymisen takia vankeudessakin istunut ohjaaja pitää kädessään ”miehityskäsikirjaa” ja aloittaa: ”Olet vallannut alueen. Entä nyt?”
Kaisu Tervonen
