The Cat Has Nine Lives (1968)

Saksan ensimmäisenä feministisenä elokuvana pidetty The Cat Has Nine Lives (1968) oli ohjaaja Ula Stöcklin lopputyö elokuvakoulussa, ja se pysyi kauan kadoksissa alkuperäisen levittäjän mentyä konkurssiin. Kun teos löydettiin, se nousi kulttisuosioon. Poliittisuutensa ja omintakeisen kerrontansa osalta elokuva on sukua Agnès Vardan, Chantal Akermanin ja Věra Chytilován tuotannolle. Musiikissa ja ulkoasussa kuplii värikäs 60-luku.

Länsi-Saksaan sijoittuva tarina kertoo viidestä naisesta, jotka ovat kyllästyneet poolopaidoissaan spleinaaviin vasemmistointellektuellimiehiin ja yhteiskunnan stereotypioihin. Toimittaja Katharina hakee toimistotöitä nähdäkseen, pystyykö hän edelleen saamaan töitä sen kummemmin yrittämättä. Hänen ranskalainen ystävänsä polttaa reikiä sukkahousuihinsa lukiessaan joogaopasta. Poplaulaja Gabriele sanoo, että jos Jeesus olisi rakastanut naisia, hänkin rakastaisi Jeesusta, kun taas turhautunut äiti Magdalena puhuu avoimesti masturbaatiosta äiti-lapsi-ryhmässä. Kirke puolestaan vaikuttaa heräävän eloon vain miehen katseesta.

Kaikki pyristelevät eroon riippuvuudesta ihmissuhteissaan, mutta törmäävät väistämättömään ongelmaan: rakkautta ja kapinaa on vaikea yhdistää, kun yhteiskunnan rakenteellinen epätasa-arvo lävistää läheisimmätkin ihmissuhteet.

Katri Tenhola

  • Alkup. nimi: Neun Leben hat die Katze
  • Kieli: saksa
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Deutsche Kinemathek
  • Esityskopio: Deutsche Kinemathek
  • Kuvaus: Dieter Lohmann
  • Leikkaus: Wolfgang Schacht
  • Musiikki: Bob Degen, Manfred Eicher
  • Äänisuunnittelu: Folkardt Prestin
  • Lavastus:

Yhteistyössä