Suk Suk (2019)

Pak on ollut naimisissa 40 vuotta, hänellä on kaksi lasta ja yksi lapsenlapsi, jota hän hakee välillä päiväkodista. Vaikka hän on 70, hän ajaa vielä taksia Hongkongissa – ja tauoillaan hän hakee katsekontaktia pisuaarilla.

Satunnaisten kohtaamisten sarja rikkoontuu, kun Pak istahtaa puistossa vanhan herrasmiehen viereen. Ilmenee, että heillä on paljon yhteistä. Myös Hoilla on perhe. Hän on eronnut ja asuu yhdessä syvästi uskonnollisen poikansa ja tämän vaimon ja lapsen kanssa. Perhe ei tiedä, että vapaalla hän vaikuttaa sateenkaarisenioriryhmässä.

He alkavat tapailla salaa kylpylöissä, joissa vanhemmat miehet kohtaavat. Pikkuhiljaa he lähestyvät toistensa elämien reunoja, ja tulevat esitellyksi juhlissa ja ohimennen käydyissä keskusteluissa “työkaverina” tai “vanhana naapurina”.

Hoin ja Pakin elämä kaapissa peilaantuu elokuvassa kauniisti sateenkaarisenioriryhmän vaikuttajiin, jotka kampanjoivat omilla kasvoillaan sateenkaarisensitiivisen vanhainkodin puolesta. He eivät halua alkaa piilotella itseään, kun eivät pärjää enää omillaan. Elokuva ei kuitenkaan tuomitse, vaan kuvaa yhtä lempeästi ihmisiä kaapissa kuin sen ulkopuolella. Suk Suk on pieni, suuri elokuva rakkaudesta. Vähäeleinen ja kirkas helmi.

Sanni Myllyaho

  • Alkup. nimi: 叔.叔
  • Kieli: kantoni
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Films Boutique
  • Kuvaus: Ming Kai Leung
  • Leikkaus: Nose Chan
  • Musiikki: Veronica Lee
  • Äänisuunnittelu: Chi-Yeung Chan, Kei-Wing Nip
  • Lavastus: Albert Poon Yick Sum