Eletään korkeinta suvea 1990 Itä-Saksassa. 18-vuotias Maria viettää kesää poikaystävänsä Johanneksen perheen maatilalla. Nuorilla on elämä edessä yhdistyvissä Saksoissa. Kyläkaupan baarissa ukot jupisevat D-markan vaiheista, mutta Marian mielessä pyörii naapurin synkänkarismaattinen, nelikymppinen hevosmies Henner. He aloittavat suhteen, jossa ei kaihdeta riuskoja otteita, mutta jonka tulevaisuus on hauras.
Emily Atefin One Day We’ll Tell Each Other Everything on sekoitus Euroopan poliittista mikrohistoriaa ja 1990-luvun Regina-lehden Naisen unelmia -palstan tyylistä eroottista seikkailua. Kuin suoraan seksinovelleista Henner jopa murahtaa Marialle: ”Nyt olen napannut sinut ja raahannut luolaani.”
Regina-vertaus ei ole moite. Atef tavoittaa Marian seksuaalisen heräämisen katkeransuloisen ristiriitaisuuden: Entä jos haluankin olla aktiivisesti passiivinen? Jos en tiedä, mitä tekisin vapaudella ja mahdollisuuksilla? Elokuva tavoittaa myös haluavan naiskatseen, kun Henner työntää pöpelikköön suistuneen Trabantin takaisin tielle. Tosin kaikista eniten haaveellinen Maria ehkä haluaisi lukea rauhassa Dostojevskin Karamazovin veljeksiä, elleivät elämä ja erotiikka pitäisi häntä kiireisenä.
Tytti Rantanen
