On aina pieni ihme, kun kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä kohtaa, pitää toisistaan ja tuntee vetoa toisiinsa. Näin käy Slow-elokuvan Elenalle (Greta Grinevičiūtė) ja Dovydasille (Kęstutis Cicėnas). Mutta vaatiiko rakkauden toteutuminen fyysisen suhteen?

Marija Kavtaradzen elokuva käsittelee lempeästi mutta suoraan aseksuaalisuutta, jossa henkilö kokee hyvin vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa toisia kohtaan. Rakkauslaulujen ja voimaantumisen kyllästämässä ajassamme juhlitaan fyysisen seksuaalisuuden vapautumista ja julistetaan rakkauden voimaa. Tämä aiheuttaa yllättäviä paineita ja haastavia tilanteita aseksuaalisille. Dovydas kokee olevansa täysin normaali, mutta Elenan ja yhteiskunnan normien näkökulmasta poikkeava.

Elena on nykytanssija, joka kommunikoi niin arjessa kuin vapaa-ajallaankin oman kehonsa kautta. Dovydas on viittomakielen tulkki, joka hallitsee toisenlaisen kehonkielen. Nämä ammatinkuvat tuovat tarinaan oman jännitteensä ja herättävät kiinnostavia ajatuskulkuja suhteesta omaan kehoon. Mikä on tunteiden ja ruumiin suhde, ja millä tavoin omaa kehoa voi käyttää ilmaisemiseen?

Sundancen elokuvafestivaalilla palkittu Slow on raikas ja hauska, arkea ja elämää hienosti kuvaava elokuva, joka antaa tilaa pohdiskelulle olematta kuitenkaan ylidramaattinen tai pateettisen luennoiva.

Mirkka Maikola