Sirpaleiden talo (2022)

Tanskalaisen Simon Lereng Wilmontin dokumentti Sirpaleiden talo voitti tänä vuonna Sundancessa kansainvälisen dokumenttisarjan. Ei ihme, sillä se on niin hieno ja herkkä, että särkee katsojan sydämen.

Sirpaleiden talo kuvaa Itä-Ukrainan Lysytšanskissa sijaitsevaa lasten huostaanottolaitosta. Lapset joutuvat – monessa tapauksessa pääsevät – sinne, koska vanhemmat juovat ja ovat väkivaltaisia. Talossa saa olla yhdeksän kuukautta. Sinä aikana selvitetään oikeusteitse, ovatko vanhemmat kykeneviä huolehtimaan lapsistaan, vai sijoitetaanko heidät kasvattivanhempien luo tai valtion orpokotiin.

Wilmontin taidokkaasti lasten maailmassa, leikeissä ja murheissa liikkuva teos voisi periaatteessa sijoittua mihin tahansa. Joka puolella maailmaa on ankeita perheoloja, väkivaltaa, alkoholismia. Kahdeksan vuotta lähistöllä vallinnut sotatila lisää kuitenkin aivan erityisiä kierroksia synkkiin elinoloihin.

Lempeän elokuvan äärellä katsoja järkyttyy myös siksi, että se on kuvattu ennen Venäjän tämänkeväistä hyökkäystä. Koska laitos sijaitsee lähellä entistä rintamalinjaa, Luhanskista luoteeseen ja Donetskista koilliseen, se saattaa olla jo tuhoutunut.

Jaana Semeri

Ahdistus, Päihteiden ongelmakäyttö, Väkivalta
  • Alkup. nimi: Sirpaleiden talo
  • Kieli: ukraina, venäjä
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Donkey Hotel
  • Kuvaus: Simon Lereng Wilmont
  • Leikkaus: Michael Aaglund
  • Musiikki: Uno Helmersson
  • Äänisuunnittelu: Heikki Kossi, Peter Albrechtsen

Yhteistyössä