Savusaunan pehmeässä hämärässä naiset jakavat kipeimmät, yksityisimmät kokemuksensa. Savun, vasta kastellun vihdan ja kostean metsän tuoksuessa he pesevät pois toistensa hien, harmit, vihan ja murheet.

Sundancen elokuvajuhlilla ohjauksesta palkitun Anna Hintsin Savusaunasisaruus taltioi intiimisti ja intensiivisesti sekä naisten kipeitä kertomuksia että Unescon tunnustamaa eteläisen Viron Võron saunakulttuuria. Se kietoo yhteen voimakkaan keholliset kokemukset ja perinteet. Kuten saunomista, kerrontaa rytmittävät vuodenajoissa vilvoittelu ja kansanmusiikki.

Lauteilla lämmön pehmittämät saunojat vuoroin kertovat, vuoroin kuuntelevat. Joskus puhujan kasvot näkyvät, toisinaan eivät. Savun silitellessä kehoa mitä tahansa voi jakaa. Kaikkeen saa sielunsisarilta sympatiaa. Veden valuessa iholta noruvat harmitkin mieltä vaivaamasta.

Seitsemän vuoden aikana kuvatun dokumentin katse on lempeä, kirkas ja pelkistetty. Se on niin iholla, että saunan kokee, vaikkei itse löylyssä istukaan. Katsomoon asti tuntee, kuinka kosketus lohduttaa ja vesi pesee surusta tai häpeästä raskaita hartioita. Huuhtoo hien ja helpottaa. Lumi ja lampi raikastavat sen, minkä sauna jo puhdisti.

Susanna Puomio