Sanctorum (2019)

Katoamista mustaan luolaan. Savua, joka pyyhkii kaiken alleen. Kameran tarvitsee vain seurata. Joshua Gilin toisessa ohjauksessa on lynchiläisyyttä, joka todella pyrkii olemaan lynchiläisyyttä eikä vain jotakin epämääräistä yleisoutoa.
 
Sanctorum kertoo keskisessä Meksikossa asuvasta alkuperäiskansan kyläyhteisöstä huumekartellin ja valtion puristamassa umpikujassa. Tuho tulee, kylän vanhin profetoi ja niin se vääjäämättömänä tuleekin.
 
Epäselväksi ei jää, mikä vapahtajakertomuksessa edustaa hyvää ja ketkä heitä sortavat. Pääosassa rooleista on amatöörinäyttelijöitä, jotka puhuvat oaxacalaisia mixe-kieliä. Espanjan puhuminen jätetään viranomaisille. Kamera on tunkeutunut kylään, samoin katsoja. Tyylilaji on raukeaa fantasiaa ja elliptistä trilleriä. Estetiikka on tyyliteltyä, valaistus dramaattinen, mutta otot pitkiä ja tapahtumat usein kuvan ulkopuolella tai ainakin kaukana.
 
Supertähti on äänisuunnittelija Sergio Diaz, jolla on taustaa menestyneimpien meksikolaisohjaajien Guillermo Del Toron, Alejandro Gonzalez Iñarritun ja Alfonso Cuaronin suurtöissä Pan’s Labyrinth, Babel ja Roma. Myös Sanctorumin äänimaisema on vyöryvä, humiseva ja hukuttava juuri oikeista kohdista.
 
Oskari Onninen

  • Kieli: espanja, mixe
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Pluto Film
  • Kuvaus: Mateo Guzmán, Joshua Gil
  • Leikkaus: León Felipe González, Joshua Gil, Mateo Guzmán
  • Musiikki: Galo Durán
  • Äänisuunnittelu: Sergio Diaz
  • Lavastus: Rafael Camacho