Man Ray, maalari ja valokuvaaja dadaismin ja surrealismin ytimessä, kohtasi 1921 lumoavan Kiki de Montparnassen, 20-luvun Pariisin keskushahmoihin lukeutuvan taiteilijan ja mallin. Heidän yhdessäolonsa aikana syntyivät neljä Man Rayn kuuluisinta elokuvaa Le Retour à la raison (1923), Emak-Bakia (1926), L’Étoile de mer (1928) ja Les Mystères du château de Dé (1929). Ne ovat rakkausrunoja. Kysymys ”mieskatseesta” on surrealistien kohdalla epäilemättä aina aiheellinen. Mutta Kiki de Montparnasse on naissubjekti. Hän katsoo ja haastaa meitä.
Kuvarunoissaan Man Ray näyttää meille taivaan merkit. Niissä on tähtitaivas ja meritähti. Niissä on tulikukkia ja vauhdin hurmaa. Ne ovat kineettistä taidetta, jossa on monivalotuksia, päällekkäiskuvia, abstrakteja valoilmiöitä, geometrisiä muotoja, negatiivikuvia, 360 asteen panorointeja ja tietenkin rayogrammeja. Mutta myös tanssin ja transsin hurmiota. Niistä kasvaa elävä virta, tajunnanvirta, matka ulkoiseen ja sisäiseen.
Man Rayn elokuvat ovat innoittaneet taiteilijasukupolvia sadan vuoden ajan. Tänä vuonna sai Cannesissa ensiesityksensä neljän mykkäklassikon uusi tyylikäs restaurointi. Kuvia siivittää Sqürlin (Jim Jarmuschin ja Carter Loganin) musiikki. Man Rayn elokuvat on tuotu nykypäivään tavalla, joka houkuttelee palaamaan niihin seuraavat sata vuotta.
Antti Alanen
