Poly Styrene: I Am A Cliché (2021)

Marianne Elliottin (1957–2011) aka Poly Styrenen yllättävä kuolema katkaisi kaavaillut musiikkiprojektit tyttären kanssa sekä vuonna 1976 perustetun punk-legenda X-Ray Spexin uuden tulemisen.

Tyylitajuinen punk-pioneeri ei aikalaispunkkareiden tapaan uponnut päihteiden loppumattomaan virtaan, vaan koki astetta rankemman psyyken romahduksen. Keikkamatka New Yorkiin ja paine bailata aamun asti pinnallisten ihailijoiden kanssa vieraannutti Poly Styrenen sellaisesta taiteen tekemisestä, minkä hän itse koki tärkeäksi.

Poly Styrenen nimen ja avantgardististen asukokonaisuuksien välillä on kiehtova ristiriita. Muovisuus on kaukana lavalla viihtyvästä artistista, joka kirjoitti kapitalismin epäreiluudesta, vaikka oli siviilissä pienimuotoinen ostoholisti.

Elliottin tyttären Celeste Bellin ja Paul Sngin ohjaama dokumentti etenee rauhallisesti. Käsiteltävät asiat ovat henkilökohtaisia, yhteiskunnallisia, sukupolvien ja kulttuurien yli kurottavia. Kaiken ytimessä on taidokas äänikerronta.

Näyttelijä Ruth Negga tulkitsee heittäytyen Elliottin päiväkirjaotteita ja runoja. Muusikot Kathleen Hannasta Neneh Cherryyn pääsevät ääneen, eivät kuvaan, mikä korostaa entisestään X-Ray Spexin musiikin, Poly Styrenen sanoitusten ja dokumenttimateriaalin vaikuttavuutta.

Johanna Siik

Mielenterveysongelmat
  • Kieli: englanti
  • Levittäjä: Utopia
  • Kuvaus: Nick Ward
  • Leikkaus: Xanna Ward Dixon
  • Musiikki: Marina Elderton
  • Äänisuunnittelu: Raoul Brand, Sandy Buchanan, Jonathan Hardy, Dave Poulton, James Shirley

Yhteistyössä