Poly Styrene: I Am A Cliché (2021)

Marianne Elliott (1957–2011) kuoli huhtikuussa kymmenen vuotta sitten. Kesken jäivät kaavaillut musiikkiprojektit tyttären kanssa ja punk-legenda X-Ray Spexin uudet tulemiset.

Elliott tunnetaan nimellä Poly Styrene. Hän kokosi lehti-ilmoituksella ympärilleen bändin, X-Ray Spexin vuonna 1976. Yhtye pysyi lopulta kasassa alkuperäisessä muodossaan vain kolme vuotta.

Tyylitajuinen ja ilmaisuvoimainen keulakuva ei aikalaispunkkareiden tapaan tipahtanut ajelehtimaan päihteiden loppumattomaan virtaan, vaan koki astetta rankemman psyyken romahduksen. Keikkamatka New Yorkiin ja paine bailata aamun asti pinnallisten ihailijoiden kanssa vieraannutti Poly Styrenen sellaisesta taiteentekemisestä, minkä hän itse koki tärkeäksi.

Poly Styrenen nimen ja avantgardististen asukokonaisuuksien välillä onkin ihastuttava ristiriita. Muovisuus on kaukana lavalla viihtyvästä artistista, joka kirjoitti kapitalismin epäreiluudesta, vaikka oli siviilissä pienimuotoinen ostoholisti.

Elliottin tyttären Celeste Bellin ja Paul Sngin ohjaama dokumentti etenee viipyilevän rauhallisesti. Käsiteltävät asiat ovat henkilökohtaisia, yhteiskunnallisia, sukupolvien ja kulttuurien yli kurottavia, mutta niiden kuvitusta pitää kasassa taidokas äänikerronta.

Näyttelijä Ruth Negga tulkitsee heittäytyen Elliottin päiväkirjaotteita ja runoja. Poly Styrenen jälkeen tulleet muusikot Kathleen Hannasta Neneh Cherryyn pääsevät ääneen, eivät kuvaan, mikä korostaa entisestään X-Ray Spexin musiikin, Poly Styrenen sanoitusten ja dokumenttimateriaalin vaikuttavuutta.

Johanna Siik

Liput

  • Kieli: englanti
  • Levittäjä: Tyke Films
  • Kuvaus: Nick Ward
  • Leikkaus: Xanna Ward Dixon
  • Musiikki: Marina Elderton