Plan 75 (2022)

Plan 75:n alkukohtaus tuo mieleen tragedian vuodelta 2016: vammaisten hoitolaitoksessa Tokion lähellä tapahtui joukkosurma, jossa 19 kuoli ja 26 loukkaantui. Tekijä ilmaisi toivovansa, että yhteiskunta hankkiutuisi eroon hänen silmissään hyödyttömistä henkilöistä eutanasian avulla: ”Japanin ja maailmanrauhan tähden.”

Tapaus on mitä ilmeisimmin toiminut vaikuttimena Chie Hayakawan lähitulevaisuuteen sijoittuvalle debyyttiohjaukselle, joka seuraa yksinäisiä sieluja ottamassa osaa Japanin valtion uuteen ristiriitoja herättävään aloitteeseen. Kyseessä on vapaaehtoinen eutanasiaohjelma 75 vuotta täyttäneille, jota televisiohaastattelut ja mainosmiehet markkinoivat käytännöllisenä mahdollisuutena tarttua kohtaloa sarvista ja kantaa kortensa kekoon ikäkriisin partaalla olevan maan hyväksi.

Plan 75:n tarkastelun kohteena ei ole niinkään eutanasia itsessään, vaan kulttuuri, jossa kaikki kuolemaa myöten on kaupallistettua ja ihmisarvo mitataan rahapussilla. Hayakawa välttää liiallista dramatiikkaa, ja lopputuloksesta muodostuu nyanssirikas, emotionaalisesti vavisuttava tutkielma inhimillisyydestä yhteiskunnassa, joka tuskin välittää heikoimmistaan.

Oskari Lindfors

Eutanasia, Väkivalta
  • Kieli: japani
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Urban Sales
  • Kuvaus: Hideho Urata
  • Leikkaus: Anne Klotz
  • Musiikki: Remi Boubal
  • Äänisuunnittelu: Philippe Grivel, Matthieu Deniau
  • Pukusuunnittelu: Kanako Okamoto
  • Maskeeraus: Michiyo Miyauchi

Yhteistyössä