Pity (2018)

Mitä tulee mieleen, jos mainitsee Pityn edustavan kreikkalaista Weird Wave -suuntausta? Yorgos Lanthimos (Dogtooth R&A 2010; The Lobster, R&A 2015; The Killing of a Sacred Deer, R&A 2017)? Tässä tapauksessa syytä on kosolti. Elokuvan on kirjoittanut Efthimis Filippou, jonka käsikirjoituksiin lukeutuvat muun muassa Lanthimosin neljä tuoreinta elokuvaa.

Keski-ikäisen asianajajan (Yannis Drakopoulos, Chevalier, R&A 2016) vaimo vaipuu koomaan. Asianajaja on yhtä rakastettava kuin tiskialtaaseen unohtunut rätti, mutta vaimonsa tilan vuoksi puolitutuilta tulviikin yhtäkkiä sääliä ja palveluksia. Mitä enemmän sääliä hän saa, sitä enemmän hän sitä kerjää. Hän on koukussa. Ei olekaan ihme, että vaimon herätessä koomasta asianajaja ei hypi riemusta vaan alkaa saalistaa sääliä ja surua yltyvän epätoivoisella vimmalla.

Babis Makridisin (L, 2012) toinen pitkä elokuva on visuaalisesti tyylitelty. Kiinnostavat rinnastukset ja tarkoin harkittu sommittelu takaavat, ettei katsojan mielenkiinto herpaannu hetkeksikään. Pity on elokuva, jossa vakava kohtaus voi taipua absurdismin ja brutalismin kautta ääneen naurattavaksi – kunnes kohtaus kestää niin kauan, että se muuttuu taas vakavaksi. Elokuvan sävy liukuu kuitenkin vähitellen hiilenmustasta komediasta joksikin paljon hyytävämmäksi.

Santtu Reinikainen

  • Alkup. nimi: Oiktos
  • Kieli: kreikka
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: New Europe Film Sales
  • Kopion lähde: New Europe Film Sales
  • Kuvaus: Konstantinos Koukoulios
  • Musiikki: Mikołaj Trzaska
  • Leikkaus: Yannis Chalkiadakis