Petra (2018)

Cannesin vakiokalustoon kuuluvan Jaime Rosalesin Petra on joukko kohtauksia perheestä, perheistä. Se silmäilee myös taidetta ja taiteilijuutta ja saattaa olla mustahko komedia, tai parodia, tai pastissi, tai tutkielma. Traaginen se ainakin on, hengästyneen pidättyvä ja silti ihan telenovela.

Jämptisti otsikoituja kohtauksia yhdistää Petra (vakuuttava, vaikuttava Bárbara Lennie), nuori kuvataiteilija, joka saapuu tunnetun kuvanveistäjä-Jaumen oppiin, sillä Jaume (hyytävä ensikertalainen Joan Botey) saattaa olla Petran isä. On myös muita vaihtoehtoja ja käänteitä, muita ihmissuhteita ja hetkiä, joiden vietävinä tarinan henkilöhahmoilla on hyvin vähän mahdollisuuksia muuhun kuin ohimenevään onneen – ei niinkään olosuhteiden pakosta, vaan Jaumen pakottamana. Kuolemaa ei pysty peruuttamaan, eikä syntymää.

Kohtaukset eivät välttämättä ole keskenään järjestyksessä, ja voi olla, että niiden nimissä sekä paljastetaan se, mitä pian on tapahtuva, että väitetään tapahtuvaksi sellaista, mitä emme näe. Keskustelut alkavat jossain, sattuvat kameraan toviksi ja jatkuvat edelleen katseen kääntyessä jo pois. Kyyneleitä ei vuodateta, mutta kipu välittyy kyllä.

Petra Vallila

  • Alkup. nimi: Petra
  • Kieli: espanja, katalaani
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Film Factory Entertainment
  • Kopion lähde: Film Factory Entertainment
  • Kuvaus: Hélène Louvart
  • Musiikki: Kristian Selin Eidnes Andersen
  • Leikkaus: Lucía Casal

Yhteistyössä