No Hard Feelings (2020)

Nuori Parvis pokaa vanhemman miehen ja päätyy tämän asunnolle. Seksin jälkeen mies tokaisee, ettei hän yleensä välitä “etnisen” näköisistä miehistä – “tiedäthän, turkkilaisista, kreikkalaisista, whatever.” “Ei se mitään”, Parvis sivaltaa, “en minäkään pidä teennäisistä valkoisista.”

Kielten, kulttuurien ja kansallisuuksien identiteetit ovat harvoin mustavalkoisia, minkä vastaanottokeskuksessa farsin kielen tulkkina työskentelevä Parvis joutuu toistuvasti kokemaan. Vaikka hän ei kaikkia farsin murteita ymmärräkään, ei hän saksalaisillekaan tunnu olevan täysin saksalainen. Toisaalta vastaanottokeskuksen väelle hän edustaa toista maailmaa: iranilaisten silmissä liian saksalainen, saksalaisten silmissä ei tarpeeksi.

Loputtoman bailaamisen ja itsekeskeisyyden kulttuuriin kasvanutta Parvista kuitenkin ravistellaan, kun vastaanottokeskukseen saapuu viehättävä Amon isosiskonsa Banafshen kanssa. Kolmikosta muodostuu nopeasti kaikkea nuorison hyvyyttä edustava troikka.

Ystävyys ja ensirakkaus kuvataan katkeransuloisella raikkaudella Faraz Shariatin hurmaavassa ensiohjauksessa. Parvis ystävineen kohtaa maailman idolinsa Sailor Moonin voimaannuttamana: “Me olemme tulevaisuus!”
 
Arttu Manninen

  • Alkup. nimi: Futur drei
  • Kieli: farsi, saksa
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: m-appeal
  • Kuvaus: Simon Vu
  • Leikkaus: Friederike Hohmuth
  • Musiikki: Jakob Hüffell, Säye Skye, Jan Günther
  • Äänisuunnittelu: Janis Grossmann
  • Lavastus: Katja Deutschmann

Yhteistyössä