Nimby (2020)

Helsingin yössä kaukana vanhemmistaan bile-elämää viettävä nuoripari Mervi ja Kata päättää, että on aika tulla kaapista. Tie vie Mervin lapsuudenkotiin Lämsään, jossa yhä uusia yllätyksiä tarjoavat uusnatsiksi ryhtynyt exä, uskovaiset kummit sekä vastaanottokeskuksen perustanut poliitikkoisä ja enkeleihin uskova äiti. Kun Katan perässä paikalle pyrähtää hänen äitinsä, pakolaistaustainen EU-komissaari Farrah Mohsen, eivät kylän natsit pysy enää maastohousuissaan.
 
Teemu Nikin (Armomurhaaja, R&A 2018) neljäs pitkä elokuva on saanut nimensä ilmaisusta “not in my backyard”, jolla kuvataan jonkin asian hyväksyvän henkilön negatiivista suhtautumista samaan asiaan sen osuessa lähelle. Nimby käsittelee meistä kaikista löytyvää suvaitsemattomuutta ohjaajalle tutulla mustalla huumorilla.
 
Jo Armomurhaajasta tutut syrjäkylän natsit ovat Nimbyssä oikeasti uhkaavia. Elokuva etenee hyvin ripeästi pisteeseen, jossa kaaos repeää valloilleen ja tilanne kehittyy hetki hetkeltä pahemmaksi. Nikin käsittelyssä meno on yhtä aikaa hauskaa ja karmivaa kuin huvipuiston ilkeimmässä härvelissä.
 
Elokuvan hienous on siinä, miten se löytää toinen toistaan pahemmin nimbyilevistä hahmoista koko ajan syvempiä tasoja. Samalla se etsii koko ajan pahenevan kaaoksen keskeltä ratkaisua – ja sellaisen myös löytää.
 
Janne Sundqvist

  • Kieli: suomi
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Finnkino
  • Kuvaus: Sari Aaltonen
  • Leikkaus: Matti Näränen
  • Musiikki: Janne Huttunen
  • Äänisuunnittelu: Tuomas Seppänen
  • Lavastus: Santtu Toivola