Museo (2018)

”Tämä on jäljennös alkuperäisestä”, kertovat Museon alkutekstit. Tässä tapauksessa kopio on parempi, tai varmasti ainakin viihdyttävämpi kuin alkuperäinen. Vuonna 1985 Méxicon kaupungin antropologisesta kansallismuseosta varastettiin 140 maya- ja atsteekkikulttuurin esinettä. Lehdistön syyttävä sormi osoitti ulkomaisiin rikollisliigoihin, kunnes selvisi, että ryöstön takana oli kaksi opiskelijapoikaa.

Alonzo Ruizpalaciosin hyväntuulisessa draamatrillerissä ryöstäjät, Gael García Bernalin esittämä eläinlääkäriopiskelija Juan ja hänen sidekickinsä Wilson (Leonardo Ortizgris), eivät tule ajatelleeksi pientä yksityiskohtaa: ryöstösaaliille on vaikea löytää ostajaa. Pojat ovat liemessä käsissään samaan aikaan mittaamattoman arvokas ja täysin arvoton ryöstösaalis. Jules Dassinin elokuvasta Rififi vaikutteensa ottanut ryöstökohtaus on huikea – kyseinen film noir -klassikko synnytti aikoinaan Meksikossa elokuvan inspiroiman ryöstösarjan. Ruizpalacios rakentaa tositapahtumien päälle erinomaisen viihdyttävän ja mukaansa tempaavan elokuvan, joka on yhdistelmä road movieta, draamaa, komediaa ja trilleriä.

Ohjaajalla on silmää koko tapahtuman ytimessä olevalle ironialle: maailman museot ovat täynnä varastettua tavaraa, ja keskustelu tästä kulttuurisen omimisen kovin konkreettisesta muodosta on nykyään kenties vielä ajankohtaisempi kuin vuonna 1985.

Katri Tenhola

  • Alkup. nimi: Museo
  • Kieli: englanti, espanja
  • Tekstitys: englanti, osittain englanti
  • Levittäjä: Luxbox
  • Kopion lähde: Luxbox
  • Kuvaus: Damián García
  • Musiikki: Tomás Barreiro
  • Leikkaus: Yibrán Asuad