Moon, 66 Questions (2021)

Kun Artemiin isä Paris sairastuu liikuntakykyä rajoittavaan autoimmuunisairauteen, etäälle rikkoutuneesta perheestään paennut Artemis tulee vedetyksi takaisin, iholle. Vetävä voima on tavan rakkauden sijaan ennemmin jotain planetaarista: magneettien navat sekä hylkivät että hakevat toisiaan. Huolenpito vailla rakkautta on ehkä ennemmin koreografiaa kuin hoivaa.

Lyhytelokuvillaan vakuuttaneen kreikkalaisohjaaja Jacqueline Lentzoun ensimmäinen kokopitkä on häkellyttävän varma liikkeessään, vaikka väittääkin olevansa elokuva nimenomaan liikkeen puutteesta. Sairaus asettelee vastahankaisen Artemiin ja hänen isänsä lähelle toisiaan. On halauksenkaltaista kannattelua ja lopulta sattuman ajama kohtaaminen: aito halaus.

Sukuraadin karrikoidut hahmot tuovat paikoin tiettyä kepeyttä kipeyteen, mutta parhaimmillaan sanaton kerronta kuuluu Sofia Kokkalin Artemiille ja Lazaros Georgakopouloksen Parisille ja heidän ilmeikkäille silmilleen. Lapsen ja vanhemman suhde ei koskaan pysähdy tasaveroisena paikalleen; kumpikin liikkuu omaa kaartaan, omalla kiertoradallaan. Kuunpimennyskin kestää vain hetken.

Petra Vallilla

  • Alkup. nimi: ΣΕΛΗΝΗ, 66 ΕΡΩΤΗΣΕΙΣ
  • Kieli: kreikka, ranska
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Luxbox
  • Kuvaus: Konstantinos Koukoulios
  • Leikkaus: Smaro Papaevangelou
  • Musiikki: Delphine Malaussena
  • Äänisuunnittelu: Dimitris Kanellopoulos, Leandros Ntounis, Julien Perez
  • Lavastus: Stavros Liokalos
  • Pukusuunnittelu: Eva Goulakou