Monos (2019)

Jossain Kolumbian tai Bolivian vuoristoisella rajaseudulla on käynnissä sissisota. Joukko nuoria sotilaita vartioi amerikkalaista panttivankia – sekä kallisarvoista lehmää. Näyttämisen tarve, seksuaaliset paineet ja ryhmän valta-asetelmat nostavat riskejä ympäristössä, jossa on vähän tekemistä, mutta paljon konetuliaseita.

Monos on jylhä, salaperäinen ja erittäin fyysinen elokuva, jossa sumut ovat veistoksellisia, vuoret musertavan suuria ja ihmiset eläimellisiä. Kun tarina siirtyy aavikolta sademetsään ja jokilaaksoon, viittaukset Kärpästen herraan ja Ilmestyskirja nytiin tuntuvat ilmeisiltä – mutta ehkä kyse on alkuvoimaisen kuvaston universaalista myyttisyydestä. Huumori on herzoglaisen lakonista ja sen tulkinnanvaraisuus korostuu, kun televisiovastaanottimet tuovat karuihin olosuhteisiin pilkahduksen meidän maailmaamme: moderni elämäntapa kuulostaa yhtäkkiä aivan absurdilta.

Monos oli Sundancen festivaalin tapauksia ja kriitikko Peter Bradshaw nosti sen Berliinin elokuvajuhlien parhaaksi teokseksi. Berliinissä se kilpaili myös queer-elokuvapalkinto Teddystä. Ehdottomuuksien estetiikkaa korostaa Mica Levin pahaenteinen musiikki.

Kalle Kinnunen

  • Alkup. nimi:
  • Kieli: englanti, espanja
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: NonStop Entertainment
  • Esityskopio: Le Pacte
  • Kuvaus: Jasper Wolf, Peter Zuccarini
  • Leikkaus: Yorgos Mavropsaridis, Ted Guard, Santiago Otheguy
  • Musiikki: Mica Levi
  • Äänisuunnittelu: Javier Farina
  • Lavastus: Daniela Schneider

Yhteistyössä