Me and the Cult Leader (2020)

Pitääkö kultteihin uponneita ihmisiä yrittää ymmärtää? Ohjaaja Atsushi Sakahara sai elinikäisiä hermovaurioita sariinikaasuiskussa Tokion metroon vuonna 1995. Tekijä oli suosittu Aum Shinrikyo -lahko. Sakahara haluaa elokuvassaan saada ryhmän nykyisen johtajan Hiroshi Arakin selittämään ja pyytämään viimein julkisesti anteeksi.

Nykyisin Aleph-nimellä toimiva ryhmä seuraa edelleen terroristina 2019 hirtetyn perustajansa oppeja. Ne edellyttävät jäsenten luopuvan yhteiskunnasta ja yhteisöistään, nukkumaan lattioilla, syömään mautonta lientä ja ylipäätään välttämään muita virikkeitä ja nautintoja kuin gurun tekstejä ja kuvia. Vaikka vastineena odottaa lupaus uudesta maailmasta, tärkeintä on poistua nykyisestä.

Sakahara vie Arakin matkalle molempien lapsuusmaisemiin. Sanat ovat harvassa ja kankeita, Araki mumisee vastauksensa lyhyesti ja kohteliaasti. Elokuva ei äimistele, miten uskonnon varjolla murhaava potaska voi houkutella älykkäitä ihmisiä, vaan pakottaa löytämään yhteyden järjelle läpitunkemattoman muurin yli. Urakka on vaivalloinen ja puuduttavaa katsottavaa. Vähitellen inhimillisiä syitä lahkon viehätykselle alkaa löytyä. Riittääkö orastava ystävyys kampeamaan Arakin osoittamaan katumusta myös muulle maailmalle?

Tapio Reinekoski

Elokuva on osa Asian Cinerama -kokonaisuutta, joka järjestetään yhteistyössä Asian Film Awards Academyn kanssa. Anna palautetta elokuvista!

Ahdistus, Väkivalta
  • Kieli: japani
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Good Move Media
  • Kuvaus: Tatsuya Yamada
  • Leikkaus: Junko Watanabe
  • Musiikki: Soto Ikemiya
  • Äänisuunnittelu: Ryoma Ochiai, Nakaba Ueda

Yhteistyössä