Mandy (2018)

Alta pois: Nicolas Cagen häiriintynein elokuva on nähtävä, että sen voi uskoa todeksi.

Vuoteen 1983 sijoittuva veripalttu sisältää kaiken sen, mitä ihminen elämässään tarvitsee: demoneita, narsistisen uus-Jeesuksen johtaman uskovaiskultin, moottorisahakaksintaistelun ja roppakaupalla tönkköä dialogia. Sekä tietysti pyhän Nicolaksen, joka kohtauksesta toiseen näyttää olevansa yhtä aikaa maailman paras ja huonoin näyttelijä.

Mandyn juoni on lähes olematon: Red (Nicolas Cage) ja Mandy (Andrea Riseborough) elävät onnellisina keskellä metsää. Hörhöjen hippiuskovaisten huumehöyryinen moottoripyöräjengi sieppaa Mandyn. Niinpä Red ei voi kuin lähteä sotajalalle ja tappaa ja tappaa ja tappaa, kunnes veri peittää valkokankaan.

Jottei mikään olisi yksinkertaista, kulttiohjaaja Panos Cosmatosin ohjaama kostotrilleri on paikoin visuaalisesti upeinta herkkua, mitä valkokankailla on 2010-luvulla nähty.

Trippailevana tunnelmointina alkava elokuva luiskahtaa yhtäkkiä toiminnaksi, jonka absurdi kekseliäisyys loksauttaa katsojan leuan maahan niin kovaa, että hampaat lohkeilevat suuhun. Samalla tahallinen ja tahaton huumori vaihtelevat niin tiuhaan, että hampaanpalasiin on tukehtua.

Janne Sundqvist

  • Alkup. nimi:
  • Kieli: englanti
  • Tekstitys:
  • Levittäjä: Universal Sony Pictures Home Entertainment
  • Kopion lähde: Universal Sony Pictures Home Entertainment
  • Kuvaus: Benjamin Loeb
  • Musiikki: Johann Johannsson
  • Leikkaus: Brett W. Bachman

Yhteistyössä