Maija Isola (2021)

Unikko, Kaivo, Lokki, Ananas, Melooni, Fandango… Sadat Maija Isolan (1927–2001) Marimekolle suunnittelemat painokankaat ovat tehneet hänestä yhden Suomen rakastetuimmista kuvataiteilijoista. Isolan kuviin törmää kaikkialla, etenkin tänä Marimekon 70-vuotisjuhlavuonna.
 
Isolan taiteellinen intohimo kohdistui maalaamiseen, jota harvemmat tuntevat ja jota Leena Kilpeläisen dokumenttielokuva Maija Isola valaisee painokangaskuvien synnyn rinnalla. Ennen kaikkea elokuva kertoo taiteilijasta, jonka elämä oli hänen suurten siveltimenvetojensa ja rohkeiden väriyhdistelmiensä kaltainen.
 
Hän oli ison eteläsuomalaisen maatilan tytär ja itsenäistyi jo varhain muuttaessaan koulunkäynnin vuoksi asumaan yksin Riihimäelle. Ensimmäisen avioliittonsakin Isola solmi nuorena ja sai lapsen. Kristina-tytär, josta tuli myös Marimekon suunnittelija, on tarinan keskeinen tulkki.
 
Elokuva kiertää Maija Isolan matkassa Eurooppaa ja kauempanakin tämän päiväkirjamerkintöjen ja kotiväelle lähettämien viestien avulla. Isola tarvitsi taiteelliseen innoitukseen uusia paikkoja, kokemuksia ja ihmissuhteita, mutta myös välimatkaa Marimekkoon ja etenkin sen luojaan, Armi Ratiaan, jonka käskytys ärsytti. Tässäkin Isola näyttää onnistuneen aika hyvin. Kun Armi tokaisi ”että täällä ei tehdä kukkakankaita”, Isola päätti suunnitella sellaisia kokonaisen sarjan. Mukana oli myös Unikko, maailmanmenestys.
 
Marjatta Möttölä

  • Kieli: suomi
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: StoryHill
  • Kuvaus: Leena Kilpeläinen
  • Leikkaus: Riitta Poikselkä
  • Musiikki: Sanna Salmenkallio
  • Äänisuunnittelu: Pietari Koskinen

Yhteistyössä