Lola (2019)

Nuorisokodissa asuva Lola myöhästyy äitinsä hautajaisista isänsä kusipäisyyden takia. Kostoksi 18-vuotias tytär varastaa äitinsä tuhkat ja skeittaa tiehensä. 

Isä Philippe (ranskalaisen elokuvan suurnimi Benoît Magimel) ei halua nähdä lastaan edes vaimonsa hautajaisissa saati sitten kotonaan, joten hän on heittänyt Lolan (esikoisroolistaan palkittu Mya Bollaers) kadulle. Uppiniskainen jäärä kun ei pysty hyväksymään lapsensa transsukupuolisuutta. 

Tuhkauurnasta tulee kiistakapula, jonka vuoksi toisiaan inhoava kaksikko päätyy yhdessä tien päälle – yhteinen suunta kun löytyy äidin viimeisestä toiveesta. Elokuva puolestaan tasapainoilee rankan nuorisokuvauksen ja lämminhenkisen road movien välillä, jonka virkeä dynaamisuus syntyy isän ja tyttären välisestä suhteesta. Tasaisellakin tiellä on pomppuja, kun räjähdysalttiit jännitteet purskahtavat kiivaiksi yhteenotoiksi.

Belgialainen Laurent Micheli käsittelee toisessa kokoillan ohjauksessaan samankaltaisia ihmissuhteisiin ja sukupuoleen teemoja kuin debyytissään Even Lovers Get the Blues (2016). Niiden lisäksi Lola näyttää, millaisia ennakkoluuloja sukupuolivähemmistöihin kohdistuu edelleen.

Marko Ylitalo

  • Alkup. nimi: Lola vers la mer
  • Kieli: flaami, ranska
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Les Films du Losange
  • Kuvaus: Olivier Boonjing
  • Leikkaus: Julie Naas
  • Musiikki: Raf Keunen
  • Äänisuunnittelu: Arnaud Calvar
  • Lavastus: Catherine Cosme

Yhteistyössä