Little Joe (2019)

Little Joe alkaa kuin kauhuelokuva vain voi: pitämällä katsojaansa idioottina. Yksinhuoltajaäiti Alice Woodard (Emily Beecham) geenimuuntelee työkseen kasveja ja jalostaa poikkeusyksilön. Sen hän tuo salaa kotiin, nimeää poikansa Joen (Kit Connor) mukaan ja sanoo vielä ääneen pelkäävänsä, että pojalle käy jotain. Eikä tarvitse olla katsonut Abel Ferraran Body Snatchersia (1993) arvatakseen, mitä seuraa.

Onneksi alkuasetelman jälkeen itävaltalaisen Jessica Hausnerin neljäs Cannes-ohjaus ja ensimmäinen pääsarjatyö alkaa pöhöttää paranoiapilveä tuhannen savukoneen voimin. Beecham palkittiin altistuksestaan Cannesin parhaan näyttelijän palkinnolla.

Laboratorion kukka-armeijat väriloistavat hitaissa panoroinneissa. Ihmisiin suhtaudutaan yhtä kliinisesti, sillä todelliset testit tehdään heillä. Kerta toisensa jälkeen kamera zoomaa etanavauhtia kahden ihmisen dialogin lävitse. Japanilaissäveltäjä Teiji Iton lyömäsoittimet kolisevat väliinjäävien sydämenlyöntien tahdissa.

Little Joe edustaa samaa ”kohotetun kauhun” genreä kuin vaikka Ari Asterin tuore Midsommar: se ei pelota tai säikytä, vaan piinaa. Herkimmät nukkuvat jatkossa yönsä eri huoneessa kuin kilpipiileansa. Tai vähintään epäilevät, miksi kasvit tuottavat niin suurta onnea.

Oskari Onninen

  • Alkup. nimi: Little Joe
  • Kieli: englanti
  • Tekstitys: N/A
  • Levittäjä: Coproduction Office
  • Esityskopio: Coproduction Office
  • Kuvaus: Martin Gschlacht
  • Leikkaus: Karina Ressler
  • Musiikki:
  • Äänisuunnittelu: Erik Mischijev, Matz Müller
  • Lavastus: Katharina Wöppermann

Yhteistyössä