Les Misérables (2019)

Hikinen iltapäivä pariisilaisessa lähiössä lähtee laukalle Ladj Lyn hyperkineettisessä esikoisfiktiossa, kun sirkuksen leijonanpentu varastetaan ja jännitteet romanien ja muslimiväestön kanssa uhkaavat kärjistyä kaupunkisodaksi.

Lakia varsin vapaasti tulkitsevan, toksisen ja avoimen rasistisen mulkkukytän vetämä poliisitrio saa tehtäväkseen estää ruutitynnyriä räjähtämästä. Bensaa liekkeihin heittää vielä lähiönuoren dronen nauhalle tarttunut päivänvaloa kestämätön toiminta.

Hysteerisen energinen poliisiraina kähveltää Victor Hugon klassikon nimen parempaan nykykäyttöön. Nimen lisäksi se jakaa kalkkiksen kaimansa kanssa vain tapahtumapaikan, Montfermeilin tätä nykyä hyvin monikulttuurisen lähiön. Tämän elokuvan kurjia ovat yhteiskunnan omilleen jättämät väestönosat, kykyjään vaikeampiin tilanteisiin heitetyt poliisit – sekä lähiön lapset, jotka miljöö muovaa sytyttämistä odottaviksi molotovin cocktaileiksi.

Ly kuvaa kotilähiötään skarppiudella, jota on mahdoton feikata. Les Misérables on kuin eurooppalainen Do the Right Thing (R&A 1989), joka ottaa askeleen esikuvaansa pidemmälle ja kuvaa, mitä käy, kun suurkaupungin pinnan alla kytevä rasismi ja väkivalta roihahtavat ilmiliekkiin.

Janne Sundqvist

  • Alkup. nimi: Les Misérables
  • Kieli: ranska
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Cinemanse
  • Esityskopio: Cinemanse
  • Kuvaus: Julien Poupard
  • Leikkaus: Flora Volpelière

Yhteistyössä