Leave No Trace (2018)

Debra Granik (Winter’s Bone, R&A 2010; Stray Dog 2014) jatkaa sen toisen Amerikan tutkimista jo tunnistettavaksi muodostuneella hiljaisella viisaudellaan. Peter Rockin My Abandonment -kirjaan (2009) perustuva Leave No Trace seuraa sotaveteraani Williä (Ben Foster) ja hänen teini-ikäistä tytärtään Tomia (Thomasin Harcourt McKenzie), jotka elävät yksinkertaista elämää luonnonpuistossa Portlandin liepeillä. He eivät ole kodittomia, omasta mielestään. He eivät kaipaa apua tai ulkomaailmaa, tai eivät ainakaan tiedä kaipaavansa. Traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivä isä yrittää suojautua ja suojella, mutta tyttären varjelu ulkomaailmalta on tuhoon tuomittua. Ulkopuoliset pakotetaan kohtaamaan yhteiskunnan nurja sisäpuoli. Sieltä he näkevät myös itsensä – ja toisensa, toisenlaisina.

Leave No Trace on ”elokuvallisempi” teos kuin paikoin lähes dokumentaarisen tuntuinen Winter’s Bone, joka siivitti nuoren Jennifer Lawrencen tähteyteen. Poissa ovat pölyiset ja ahtaat asuntovaunut, tilalla puhdas luonto ja avarat näkymät; kamera saa rauhassa keräillä talteen sieniä, sadepisaroita ja auringon vaaralliseksi kääntyvää, paljastavaa valoa. Granik osoittaa jälleen olevansa mestari näyttelijöiden ohjaamisessa. Ben Foster pitää Willin aggressiot samanaikaisesti näkyvissä ja piilossa. Thomasin Harcourt McKenzie tulkitsee teinitytön kapinaa liikuttavalla voimalla: siihen ei kuuluu kliseistä huutokiroilua vaan sanaton mutta rankka ristiriita rakkaan isän ja alati kiinnostavammaksi käyvän ulkomaailman välillä.

Isän ja tyttären suhdetta on harvoin, jos koskaan, kuvattu elokuvassa näin vilpittömästi ja kauniisti.

Henna Raatikainen

  • Alkup. nimi:
  • Kieli: englanti
  • Tekstitys: ruotsi
  • Levittäjä: Selmer Media
  • Kopion lähde: Selmer Media
  • Kuvaus: Michael McDonough
  • Musiikki: Dickon Hinchliffe
  • Leikkaus: Jane Rizzo