Leap of Faith: William Friedkin on The Exorcist (2019)

Miksi William Friedkin katsoisi mieluummin lähikuvaa Steve McQueenin kasvoista kuin kauneinta maisemaa? Miksi kello pysähtyy Manaajassa kesken kohtauksen? Psykon suihkupään perinpohjaisessa puunauksessa ja avaruusolioiden estetiikan erittelyssä etevöitynyt elokuvaesseisti Alexandre O. Phillipe tarttuu seuraavaan kauhuklassikkoonsa kiinni kuin piru pikkutyttöön.

Vaikka välissä on kameran lisäksi kuukausia ja kilometrejä, keskustelua William Friedkinin kanssa käydään kuin mies istuisi vastapäätä. On selvää, että Manaaja on aihe, josta ohjaaja puhuu mielellään. Ja sehän vain sopii, sillä tätä stooria myös kuuntelee mielellään.

Harmaantuneen herran charmi kannattelisi läpi useammankin teetuokion, mutta isoäidin otteella annosteltu klippikimara lihottaa katsojan kulttuuripääomaa sen verran, että vyö on avattava. Friedkin itse lukee Manaajan syntyneen osin kuin yliluonnollisen käden ohjaamana, nyökäten tässä enemmän elokuvien jumaliin kuin kapitalismin kouraan. Silti hän ei epäröi maksaa korkoja lainaamistaan, vaan vie katsojan intiimille kävelylle intertekstuaalisuuteen, eikä kavahda henkilökohtaisiakaan paljastuksia. Mikä elokuva sai William Friedkinin kirkumaan teatterissa ja mitä hän olisi tehnyt Manaajassa toisin?

Minna Saarinen

  • Kieli: englanti
  • Tekstitys: suomi
  • Levittäjä: NonStop Entertainment
  • Kuvaus: Robert Muratore
  • Leikkaus: David Lawrence
  • Musiikki: Jon Hegel, Anthony Weeden
  • Äänisuunnittelu: Leslie Gaston

Yhteistyössä