Le mépris (1963)

Vieraantumistarina Le mépris (Keskipäivän aave) kuvattiin Välimeren hohtavassa auringossa Villa Malapartessa Caprin saarella, jonka tunnemme Axel Munthen kirjasta Huvila meren rannalla. Metaelokuva vilisee viittauksia toisiin elokuviin, ja siitä itsestään on tullut viittausten lähde. David Lynchin Mulholland Driven ”Club Silencio” viittaa Le mépris’n loppurepliikkiin, ja Martin Scorsese uusiokäyttää Georges Deleruen upeaa musiikkia Casinossa.

”Ihmeellisinä vuosinaan” 1960-luvulla Jean-Luc Godard teki 15 mestariteosta, joista jokaisessa hänen on sanottu keksineen elokuvan uudelleen. Äärimmäisen pienimuotoista mustavalkoista sotatarinaa Karabinieerit seurasi loistelias ison budjetin Technicolor- ja scope-tuotanto Le mépris, jonka kuvaajana toimi monineuvo Raoul Coutard. Tähtirooleihin Godard toivoi Frank Sinatraa ja Kim Novakia. Tilalle tuli vähintään yhtä vahva roolitus: Brigitte Bardot ja Michel Piccoli. Vanha maestro Fritz Lang esiintyy omana itsenään ja siteeraa Hölderlinin runoja. Jack Palance tulkitsee korskeaa tuottajaa mottonaan: ”Kun kuulen sanan kulttuuri, vien käteni shekkivihkolle”.

Kun valmis elokuva näytettiin tuottajille, he eivät salanneet pettymystään. Puuttui se, mitä he olivat kaikkein eniten kaivanneet: Brigitte Bardot alasti. Vihoviimeiseksi Godard kuvasikin BB:n legendaariset alastonkohtaukset. Ironia oli rajua. Alberto Moravian romaaniin perustuvan elokuvan pääteemoja on naisen hyväksikäyttö. Romaanin ja elokuvan alkuperäinen nimi on Halveksunta: nainen alkaa halveksia miestään, joka ei pysty vastustamaan itsensä myymisen agendaa.

Antti Alanen

  • Alkup. nimi: Le mépris
  • Kieli: ranska
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Institut Français de Finlande
  • Kopion lähde: Institut Français de Finlande
  • Kuvaus: Raoul Coutard
  • Musiikki: Georges Delerue, Piero Piccioni
  • Leikkaus: Agnès Guillemot

Yhteistyössä